Ydintuhoon valmistautuminen

Äitiyslomalaisen aivoitukset ovat saaneet vinkeän piirteen. Koska päivittäin on aivan liikaa aikaa ajatella, tuppaavat ajatukset kulkemaan kovaa vauhtia niihin seikkoihin mitä voi vielä tehdä ennen kuin ja mitä pitää vielä hankkia ennen kuin.

Entinen työkaverini tokaisi vuoden kaksoslastensa anssa kotona viettäneenä, että olipa elämäni totaalisin vuosi. Tämä pitää eittämättä paikkaansa myös yhden lapsen kohdalla. Kun vauva tulee, tulee myös aika jolloin vajotaan maan alle ja hurjimpia viikkotapahtumia on kaupassa käyminen tai vartin koiranulkoilutus verkkareissa.

Koska varautuminen ja ennalta pohtiminen sekä organisointi kun ovat leipälajini, olen laatinut tuhansittain listoja asioista joita täytyy tehdä ja hankkia ennen totaalisen aikakauden laskeutumista. Kun nämä kaikki on lopulta tehtynä muistuttaa koti todennäköisesti kylmän sodan aikaiselta pommisuojalta. Kaikki on ennalta mietitty, turhakkeet pois heitetty ja tavaroilla vissi täsmällinen paikkansa.

Kotimme on turboahdettu täyteen vauvatarvikkeita. Pumpulipuikotkin sojottavat säntillisessa rivistössä, kuin pinkat alokkaiden tuvissa. Septidin purkit ja pumpulilaput on ladattu napatynkää varten ja lääkekaappi täytetty supoilla ja korvakuumemittareilla (oletan imeisesti lapsemme olevan hyvinkin kipeä ensimmäiset elinkuukaudet). Vaatteita on enemmän kuin tarpeeksi ja kaikki siistissä rivissä (ainoastaan alushousut puuttuvat, sillä en vieläkään tiedä kuuluuko vauvojen vaippojen päälle pukea pikkarit vai riittääkö body).

Myös ystävien vinkeistä vaarin ottaneena, on keittiön kaappi täynnä kuivamuonaa (nuudelit, valmiskeitot ja pussipastat, you know them all) ja pakkanen eineksiä (pizzaa, thaicubeja...), jotka eivät normaalisti kuulu ruokavalioomme. Viimeisimpänä vinkkinä on vastaanotettu myös kehoitukset laittaa itsetehtyä ruokaa pakkaseen anoskokoisena, minuutissa mikrosta ulos -tyylisinä pikasapuskana. Vauvan kanssa ei kuulemma ole aikaa edes lämmitellä kuppikuumaa (ja imettäessä on kuulemma nälkä, sellainen mitä ei normi-ihminen etukäteen voi hevillä tajuta).

Kun koti, vauvatarvikkeet ja sapuskat on tuunattu vauvamodeen, olen alkanut valmistella myös itseäni totaaliseen katastrofiin ja poikkeustilaan, jolloin ei liikuta kuin vauvan, vessan, vaipparoskiksen ja jääkaapin väliä. Varpaankynet on leikattu ja lakattu (isäntä hoiti), sääret siloitettu, savinaamio läntätty naamariin ja kampaaja odottaa ensiviikolla ähisevä asiakasta. Oletan, että ydintuhon sattuessa aikaa ei enää ole itselle, vaan ainoastaa hengissä selviytymiseen.

Seuraavaksi otan käsittelyn perheen koiran, joka saa osakseen kynsienleikkuu-pesu-harjaus-turkinleikkaus suunnitelmani.

Ja sitten ehkä isännän. Sillekin pitää tehdä vielä jotain tuunausta.

vko 37