Itsesuggestio tai itse asiassa riiviösuggestio ei toiminut sitten laisinkaan. Viikonlopun kunniaksi ei syntynyt yhtään mitään muuta kuin lisää turhautumista. Ei vauvaa.
Ehkä lapsemme on yhtä laiska kuin äitinsä. Liikunta ei mitenkään meinaa maistua, eikä mitään rasittavaa huvita tehdä. Lapsemme on selvästi mukavuudenhaluinen ja haluaa näin jatkaa köllimistä lämpimässä, turvallisessa ja stressivapaassa paikassa. Fine. Minäkin jatkan sohvalla köllimistä ja herkuttelua. Ja paisumista.
Otan tämän myös pitkän pinnan treeninä. Nyt on aikaa treenata hermoja, jotka ovat mennäkseen joka ikinen sekunti. Whuusaaah, korvanlehdistä kiinni ja risti-istuntaan. Kyllä se sieltä vielä tulee.
vko 40
Kääk sinulla on jännät paikat! Löysin blogisi vähän aikaa sitten ja olen lueskellut hauskoja tekstejäsi. Kiva tyyli kirjoittaa. Tsemppiä vikoihin hetkiin!
VastaaPoistaVoi kiitos, tässä loppuu kohta usko ja toivokin...
VastaaPoista