Ipana kölli eilen tutussa iltakylvyssään, loiskutteli vettä onnessaan, kunnes yhtäkkiä. UAAAAAHRGH! Eikä huudosta tullut loppua.
Ipana oli pakko nostaa kuivumaan ja iltakylpymaestrolla (isäntä) alkoi tulla tuskanhiki rauhoitellessa. Lopulta syy selvisi ja isäntä kustui vakavana kylpuhuoneeseen. Ipanan suu oli veressä. Punaisena. Haavoittuneena.
Verta. Lapseni vuotaa verta. Pieneen vauvaani sattuu. Mitä nyt tehdään?
Pienen shokin omaisen hiljaisuutemme jälkeen älysimme rauhoittaa lapsen ja tutkia tilannetta tarkemmin. Typertyneenä verestä, joka ei jotenkin mitenkään kuulunut puhtoisen vauvani olemukseen, kurkin ipanan suuhun. En todellakaan ole mikään verikammoinen, mutta tilanne oli jotenkin epätodellinen. Ei nyt ihan elämä vilissyt silmissä, mutta melkein jotain sinne päin.
Ikenessä, kahden maitonarskuttimen vieressä oli pikkiriikkinen viiltohaava. Syynä oli kylpylelu, pirkkavanupuikkojen pyöreä säilytysrasia, josta on vaan niiiiin kiva kaadella kylvyssä vettä. Reuna oli ollut terävä ja intohimoisen maiskuttelijan ikenet liian pehmeät.
Ei siis mitään vakavaa, todellakaan, mutta meidän perheellemme iso askel. Pipejä tulee tästä lähin lisää ja paljon ja varmasti paljon vaarallisempiakin. Täytyy pohtia miten tilanteessa toimitaan ja luottaa siihen, että järki pelaa jos murmelaadi joskus ilmiintyy luokseni päälaki veressä jonkun kohelluksensa jälkeen.
Silloin toimitaan, ei kauhistella. Eikä pyörrytä tai jäädytä.
Onneksi teillä ei käynyt tuon kummemmin, taisitte tosin säikähtää koko porukka melkoisesti.
VastaaPoistaMeillä on kyllä jo kolhuja ja melkein kuhmujakin, mutta verta ei ole näkynyt kuin verikokeissa.. Tosin synnytyssairaalassa niitäki ihan liikaa :( Hieman rupesi jännittämään miten sitä mahtaa itse siihen ekaan veriseen haaveriin suhtautua ja etenkin kuinka siihen suhtautuu isi, joka on verikammoinen ja joka suojelee poikaa enemmän kuin äiti :) Varmasti hieman "mullistava" se ensimmäinen verinen haaveri.
Me koettiin vastaava kokemus kun meidän vauva oli pari kuukautta vanha. Mies piti vauvaa sylissään ja kun oli vaihtamassa asentoa huomasi että hänen hihassaan oli verta. Katseli eikä löytänyt mitään haavaa ja alkoi sitten katsoa vauvaa ja huusi minulle että vauva vuotaa verta. Juoksin jo valmiiks kauhuissani paikalle ja huomasin että vauvan korva oli ihan veressä. Loogisesti ajattelin että vauvan aivot vuotaa pihalle ja olin ihan shokissa että nyt se kuolee. Mies kuitenkin kuivas veren paperiin ja huomattiin että ihan pintanaarmu se oli, vauva oli varmaan vaan vahingossa raapassut pitkillä kynsillään. Onneks ei ollut mitään vakavaa, mut ihan sydämestä otti kun pelästyin niin.
VastaaPoistaEi hitsi, kuinka monesti oon kirjoittanut siitä, miten voikin meidän kahden viikon ikäeron tytöt kehittyä samalla lailla ja kohdata samanlaisia asioita. Meilläkin kävi eilen pienisuuri haaveri, josta onneksi selvittiin ilman verta pelästyen, mutta haukuin itseäni paskamutsiksi kyllä aika monta tuntia. Nyt jo vähän helpottaa.
VastaaPoistaMahtavaa, veri lentää muuallakin!
VastaaPoistaEikä sitä vuoden paskamutsi kruunua kannata kannatella turhaan, elämään kuuluu taisteluarpia!