Olen löytänyt akilleen kantapään äitinä olemisessa. Siis sen pisteen, jossa hermo menee aina. Ja yleensä ryöppyää yli totaalisesti.
Kohdallani se on ruokailu, ei omani, vaan murmelin. Yritän aina tsempata itseni ennen ruokailua etten hermostuisi. Lähes aina se menee pieleen. Tämä ei ole yhtään helppoa, sillä meillä ruokaillaan neljästi päivässä. Siis neljä mahdollisuutta menettää hermonsa päivässä. Joka päivä. Seitsemänä päivänä viikossa. Aika kuluttavaa.
Menetän hermoni siksi, että murmeli ei syö. En saa sitä syömään. Vaikka painokäyrissä tai ulkonäöllisesti ei murmelin kohdalla ole mitään hälyttävää, en voi olla hermostumatta siitä että muksu ei vain syö.
Pahimmillaan se avaa suunsa vain kahdesti, kahden teelusikallisen verran. Parhaimmillaan saan sen syömään 150 ml maitoa ja puoli purkillista bonaa. Huom, pienen puolikkaan bonapurkin. En välillä ymmärrä millä ihmeen pyhällä hengellä tyttö vetelee. Sapuskasta sitä energiaa ei taatusti riitä.
Kaikkein suurin kauhistus ovat 8kk ikäisille muksuille tarkoitetut bonat. Niissä on palasia. Ei käy. Murmeli elelisi varmaan maailman tappiin asti hedelmäbonalla. Mutta kun proteiiniakin tarvittaisi, ja rautaa.
Siispä äiti hermostuu ja huutaa ja kiroaa, mistä seuraa entistä varmemmin ruokahalun menetys. Kuka nyt pääpunaisena huutavalta tyypiltä mitään haluaisi syödä? Äitinä olenkin todella huonoa ruokaseuraa, ku nsisäinen feng shuini on häviksissä.
Eivät tosin muutkaan saa tyttöä syömään. Kun luukku menee kiinni, ei sitä väkisinkään saa auki (koetettu sekin, valitettavasti).
Välillä tuntuu siltä, että mukula ihan tahalteen haluaa pottuilla ärsyttääkseen. Heikko kohtani taitaakin johtua siitä, etten kestä vastaan sanomista. Tiedämme molemmat, että ruoka on hänelle hyväksi, mutta en saa sitä perusteltua 10kk ikäiselle muksulle. Otankin mielettömät reijot ja kasvatan valtavan tutin otsaani ipanan kieltäytymisestä. Ruokailu on mennyt henkilökohtaiseksi.
Huonoäitisyndroomaan tukehtuessani ja hukkumaisillani, yritän parhaani mukaan olla välittämättä ruokamääristä, laadusta tai ikäsuositusten mukaisista möykykkäämmistä ruuista. Meidän tyttö taitaa syödä sileää sosetta ja mangobonaa (sekä NAKKIA!) vähän pidempään kuin muut, jos se vain estää äidin hermostumisen.
Minä päädyin meidän vauvan kanssa lapsentahtiseen sormiruokailuun suurelta osin siksi, että pelkäsin ajautumista tuollaisiin stressaaviin ruokataisteluihin. Eipä sekään nyt ihan stressitöntä puuhaa ole, mutta olen ollut aika tyytyväinen. Oletko koettanut antaa murmelille jotain sormipaloja naposteltavaksi? Se voisi olla sen verran mukavaa puuhaa lapsen mielestä, että jotain saattaa mennä alaskin ja syömistaidot kehittyvät, mikä voisi auttaa jatkossa myös kokkareiden syömisessä. Sinä taasen voit sillä aikaa vaikka nauttia kupin kahvia ja antaa ipanan hoitaa syömisen ihan itse.
VastaaPoistaTsemppiä kovasti! Eiköhän lapsi onnistu syömään aika pitkälti mitä tarvitseekin. Maidostakin kuitenkin saa paljon energiaa ja ravintoaineita.
Meillä myös maistuisi mielellään vain hedelmäsoseet. :) Puurosta sain lemppariruokaa siten, että hienonsin kaurahiutaleet ennen keittoa ja keitän vastikkeessa vähintään 10 minuuttia. Puuro jätetään suht löysäksi ja höystetään marja/hedelmäsoseella. Siinä saa jonkin verran rautaa ja proteiinia. Valmiit puurot eivät ole laskeneet koskaan. Lihasoseet on täysin yöks, joten olen hienontanut keitetyn lihan monitoimikoneella ja lisään sen ronskisti puuron joukkoon. Samapa tuo mihin sekotettuna se alas menee, kuhan menee. :D Sormipaloja minäkin suosittelen. Pehmeäksi keitetty pasta pieninä paloina on nykyään ihan ykkönen. Samoin mustikat ja vadelmat(paloina). Meillä tosin on sormiruoka pidetty arsenaalissa aina jollain tavalla mukana, joten en tiedä miten onnistuu pelkästään soseita syövälle? Palojen napsimisien myötä olen saanut myös 8kk:lle tarkoitettuja soseita annettua. Edelleenkään meillä ei kuitenkaan kasvissoseita juuri syödä...
VastaaPoistaSormiruokaa siis! kiitos vinkeistä. Ollaan me sormiruokailtu jo hetken, mutta se on niiiiin jäätävän sotkuista ja jos sormiruokaa erehtyy kerrankin tarjoamaan, ei samalla ruokailukerralla mene enää alas mitään muuta kuin sitä. ei edes maitoa. Tuntuu, että muksu menee nykyään liiankin helposti MINÄ ITE -vaihteelle...
VastaaPoistasormiruuassa on vain se huono puoli, että sitä ei tosiaan mene tarpeeksi kerralla alas, ehkä yksi kolmesta makaronista menee kurkkuun ja sekin puolikkaana. Mutta yritetään.
Ja vinkkinä neuvolatädiltämme, jos ongelmia on tässä vaiheessa ruuan suhteen, voi kuulemma hypätä suoraan 12 kk ruokaan, joka on maukkaampaa! Tai pelkkään kotiruokaan! Tämä hieman yllätti ja kokeilu onkin jo käynnistynyt. Tuloksia siis odotellaan innolla(ainakaan couscoussalaatti ei mennyt alas, makaronilaatikko kylläkin!!)