Ai ai ai ai ja oi oi oi.
Perheen ainoan lehmän rooli ei ole helppo.
Miten hemmetissä nämä etuvarustukset lähtivätkin näin lapasesta. Kirjaimellisesti muutos tapahtui aika haipakkaa a-luokan lapasista jättiläismäisiksi kuumavesi-ilmapalloiksi. Rintoja kuumottaa niin, että ex riiviön, nykyisen aika-ajoin viemäriltä haisevan tyttaremme, posket hehkuvat tulipunaisina jokaisen syöttökerran jälkeen. Maitotykkien päistä en edes mainitse. Sattuu pekkä ajatuskin. Ouh.
Kaalinlehdet kehiin ja menoksi, sanoisi mummoni, se kuulemma auttaa. Moderni versio kaalinlehdistä on kuminen pussukka joka täytetään kuumalla vedellä. Näitä käytettiin sairaalassa ahkeraan ja kotiinkin sieltä päätyi yksi (kysyin oikein luvan, kuulemma kättäriltä pöllitään kaikkea mahdollista mikä irti lähtee). Toinen hyvä keino on ollut perinteinen kaurapussi. En vain pidä siitä, että haisen lämpimälle kaurapuurolle jatkuvasti.
Klassinen jeesihän on myös imetys. Tottakai, mutta kuka unohtikaan sanoa, että imetyksestä seuraa lisää turvotusta ja kipua ja kuumotusta. Niinpä, varsinkin kun pikkulikalla on jättiläismäinen herutusvaihe menossa, missä tämä maitomasiina ei meinaa pysyä mukana.
No, positiivista on se, että ainakin tuntee olevansa jollekin hyvin tärkeä ja tarpeellinen elementti. Sen tietää tasan tarkkaan siitä, että sinua lähestytään suu apposen auki, hullun kiilto silmissä, ja luotasi poistutaan aina kylläisen unisena ja täysin reporankana retkottaen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti