Vielä yhdet

Siskoni kysyi sunnuntaibrunssilla josko meille on tullut tarve alkaa tehdä vielä viimeisen kerran erilaisia asioita. Polleana vastasin heti, että ei tietenkään, eihän elämä lapseen lopu. Pyörsin kutienkin saman tien sanani. Istuinhan juuri vielä viimeisen kerran viritetyllä brunssilla, ennen vauvan tuloa.

Viimeisen kerran asioita onkin salakavalasti tullut tehtyä jo aika monia. Olemme esimerkiksi vast ikään käyneet vielä viimeisen kerran tänä syksynä (argh, syksy!) lempilenkillämme Otaniemen luonnonsuojelualueelle. 6 kilometrin keikkuminen pitkospuilla, ihanasta maisemasta nauttien on mahtavaa, mutta sitä tuskin tehdään rattaiden kanssa enää syksymällä.

Käyskentelin myös vast ikään varsin pitkän lenkin koiramme kanssa, ihan yksikseen, miettien samalla että tässä sitä nyt mennään vielä viimeisen kerran yhtenä kappaleena, ilman imetystaukoja ja vaunuista kuuuvaa kitinää. Yhteenkään kauppakeskuskeen saati kauppaan ei tulla menemään enää vähään aikaan yksin. Itsenäisyys tulee olemaan kortilla.

Olemme myös nähneet erilaisen köörin kavereita ja tuttuja vielä viimeisen kerran. Erottuamme, on tuntunut siltä, että olen lähdössä pitkälle reissulle, kenties työkomennukselle tms, minkä takia emme tule näkemään hetkeen. Todellisuudessahan näin ei ole. En aio linnoittautua kotiimme, mutta jotenkin haikea olo tapaamisista on jäänyt. Nähdään vaan, mutta jotenkin erilaisina seuraavalla kerralla.

Viimeisiin kertoihin kuuluu myös kaupungin ytimessä, ravintolassa ja leffoissa käynti sekä omalla mökillä vierailu.Tajusin myös, että laatuaika Isännän kanssa kokee kohta viimeisen kertansa. Samoin ne pitkät yöunet ja lämpimänä pysynyt kahvikupponen. Ja pitkät aamu-unet, dvd:n katsominen kokonaan alusta loppuun yhdellä kertaa, pulkuttomat paidat, kolmannen huoneemme rooli pyykinkuivaushuoneena. Kaikki nämä ovat kohta historiaa.

Kaikki näistä eivät kuitenkaan ole pysyvästi viimeisiä. Asian voi myös kääntää niin, että ainoa, mikä todellisuudessa on se oikea viimeinen kerta, on tämä maha, jossa köllii Riiviö. Se on ainoa, mikä ei tule enää takaisin. Ensimmäinen raskauteni on myös kohta ohi ja ensimmäistä kertaa äidiksi tulemisia on taatusti jaossa vain yksi uniikki kappale.

vko 39