Superpiinaviikot

Jos ultria tai raskaustestiä ennakoivat lähiviikot olivat tuskaisia ja ansaitsivat nimen piinaviikko, on sana piina saanut tuplamerkityksen ennen lasketun ajan lähenemistä. Nyt mennään ja eletään sellaisia piinaviikkoja, että oksat pois.

Koska se tulee, nytkö, joko, nyt, kohta , huomenna, tänään, heti, milloin?

KOSKA PRKL!?!?

Kun ei sitä voi tietää. Mutta tahdon ja kuulostelen silti joka minuutti. Tässähän muuttuu ihan sekopäiseksi. Jokainen pienikin nipistys on heti kuulostelun arvoinen. Näikö se alkaa, nytkö? No ei vieläkään.

Osaan kohta jo raivokkaan googlettamisen takia synnytyksen vaiheet ja käytännöt ulkoa. Voisin yhtä hyvin etäopiskella tässä samalla kätilöksi ja hoitaa hommat itse kotona. Synnytyksen käynnistämisvinkit olen toistaiseksi ohittanut huuhaana, mutta kohta nekin alkavat olla hyvää jäystettä tähän turhautuneeseen olotilaan. (Akupisteiden painelut olenkin jo jostain bongannut ja nilkat ovat nistä kohdin kipeät kuin hemmetti).

Piinaviikko (tai viikot, kun ei sitä voi tietää koska tulee) ovat tuskallisen hitaita. Kuuluisa got to do -listanikin on jo läpikäyty ja kaikki maailman vauvalehdet ja kasvatusasiat selattu. Kävin jopa Ompun kirjastossa hipelöimässä Suurta käsityölehteä ajankulun toivossa, vaikka en siis edelleenkään osaa ommella kuin välttävästi ja omilla säännöillä. Pathetic behaviour for me.

En ole yllätyksellisyyttä kestävää tyyppiä, tahtoisin tietää päivämääriä, jotain, edes pieniä vihjeitä siitä joko mennään. Edes viikon tarkkuudella. Tämän raskauden aiemmissa piinaviikoissa kyse on ollut siitä, olemmeko onnistuneet laittamaan lapsen alulle, onko kaikki sillä pienellä ihmispoikasella hyvin tai onko sillä poikkeavuuksia. Nyt kyse on puhtaasti enää siitä, että vauvan olemassaolosta ei ole epäilystäkään ja terveydestäkin saa selvyyden vasta ulkomaailmassa eli anna tulla tänne vaan, ilmiinny! Miltei vuoden takaisista vauvahaaveista ollaankin siirrytty jo vahvasti tuloksen tekemisen puolelle. Istumisen ja löhöämisen on muututtava pian odottamisesta äksöniksi. Enää en jaksa leikkiä mielikuvitusäippää, vaan ihan oikeat kakkavaipat kelpaavat jo.

Näinpä päätimme Isännän kanssa, että nyt on aika. Minä en jaksa enää odottaa ja nukkua huonosti öitäni eikä isäntäkään jaksa olla enää töissä. Ensi viikolopuksi on sopivasti todettu aurinkoista ja poutaa eli silloin on hyvä aika. Puskii Riiviö, supista jo kovempaa!

vko 39