Olimme koko poppoo yhtenä iltana suihkussa. Minä kirmasin varaslähdöllä vaahdottamaan raskaudesta
Tuu kattoo, mikä täällä on? mikä tämä... PUNKKI, herranjumala punkki! Tällä yhellä on punkki!!
Kurkkasin vaahdot silmiä kirvellen ja totesin tilanteen. Punkkihan se siinä. Tuliaisia mökkireissulta. Jatkoin tyynenä hiusten vaahdottamista, kunnes tajusin, että Isännällä oli jäänyt paniikin omainen luuppi päälle.
Punkki, punkki, PUNKKI!!!
Joo, olet tunnistanut hienosti kahdeksan jalkaisen ötökän. Ja joo, se on kiinni lapsessamme. Rauhoitu. Tsiisus iso mies, rauhoitu. Punkkihan se on, ei mikään mustaleskikalkkarokäärmetarantella -yhdistelmä.
Sillä aikaa kun huuhtelin saippuajämiä silmistäni sinkoili isäntä pitkin kylpyhuonetta. Desinfiointiainetta, pinsettejä, hyvä ettei sideharsoa.
Mitä nyt tehään, mikä on strategia, mikä on oikea toimintatapa, äkkiä!!
No öö, ajattelin ottaa sen pois.
Meillä ei ole edes punkkipihtejä, apua, kauppaan, missä on lähin yliopiston apteekki?!
Nyt hyvä mies rauhoitu, irti niistä pinseteistä, älä suihki sitä desiainetta nyt yhtään mihinkään. Älä huseeraa, hemmetti PERÄÄNNY!
Sekunnin murto-osan kuluttua pitelin vettä kylppärin matolle valuen pienen napsahdusäänen säestämänä saalista. Pienen pieni punkinpoika sätki kaikkine jalkoineen sormien välissä. Saalis pönttöön ja bye bye. Vaara ohi. Isäntä, voit hengittää paperipussiin. Voisinko nyt jatkaa suihkuhetkeäni?
Olen poistanut varmaan sata punkkia koiralta ja edesmenneilta koirilta. Hyökkäystaktiikkana perus sormilla kiinni ja kierto -menetelmä toimii aina. Se on nopea ja jotenkin itselleni varmempi. Ainoat punkit mitä olen katkonut poistotilanteessa, ovat olleet juuri pinseteillä otettuja. En saa metallisilla hetuloilla minimaalisesta ötökästä otetta, sormin tuntuma on parempi ja olo poistotilanteessa aina satavarma.
Ja mitä tulee borrelioosiin, aivokuumeeseen ja ties mihin hyppykuppaan. Isännän kovasta halusta huolimatta viedä lapsi heti sairaalaan tai vähintäänkin seuraavana päivänä Pikkujättiin, sain hänet suostumaan kahden viikon seuranta-aikaan. Jos tulee renkuloita, mennään hakemaan antibiootit. Jos ei, ei ne siellä hoitopuolella mitään tee for nothing. Kukaan ei ota mistää koepalaa tai verinäytettä turhaan ilman oireita. Ja joo, me ei lähdetä nyt päivystykseenkään....
Paukamaa seurataan, toistaiseksi se näyttää hyttysen pistoa pienemmältä harmilta. So far so good.
Jollain meistä taitaa kuitenkin olla lievästi sanottuna pieni punkkitrauma, toivottavasti se ei siirry seuraavalle sukupolvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti