kumpi vai kampi?

Rakenneultra lähestyy. Sukupuolta on arvailtu jo pitkin kyliä ja huhutaan että poika on tulossa. Siis anoppi ilmeisesti toivoo sydämensä pohjasta pojanpoikaa ja yrittää siihen poppaskonstein vaikuttaa, mutta muille asia tuntuu olevan onneksi se ja sama.

Viime kerralla ultraukset tehtiin Kättärillä ja tarina päättyi - tai siis elämä alkoi - Haikaranpesästä. Tällä kertaa tie vie tod näk Jorviin. Ei siksi, että Haikaranpesässä olisi jotain vikaa ollut, päinvastoin (paras paikka ikinä!), mutta naikkarin ruuhka pisti miettimään josko olisi kannattavampaa suunnata Jorviin. Pitäytykööt riskiraskaat ytimen lähettyvillä. En halua viedä heiltä synnytyspaikkaa.

Enihau, Jorvissa ehkä kuullaan piakkoin kumpi on tulossa ja mikä on kakkosen yleinen habitus ja terveydentila. Sukupuolen tietäminen on itselleni kuitenkin se tärkeä juttu, jota odotan. Se auttaa orientoitumaan uuteen tulokkaaseen entistä tiiviimmin. Ärsytää vain tuttu tunne siitä, että sukupuolta pitää rakenneultrassa vongata. Tunne siitä, että yrittää varovaisesti kätilöä ärsyttämättä udella sukupuolta juuri oikeassa kohdaa, oikeilla sanoilla, on ahdistava.

En ymmärrä miksi sukupuolen utelemista vanhempien puolelta pidetään ultraustilanteessa jotenkin epäeettisenä. Useinhan kuulee puhuttavan, että ultrassa mitataan ensin ne tärkeimmät, sitten katsellaan josko aikaa riittää ja sukukalleudet vilahtaa. Pahimmillaan urbaaneissa nettikeskustelulegendoissa vilisee kätilöiden kieltäytymisiä vauvan sukupuolen selvittämisestä. Sukupuolta udelleet vanhemmat ovat saaneet läksytysryöpyn siitä, eikö heitä kiinnostakaan lapsen terveys ensisijaisesti kukkuloiden ja makkaroiden sijaan?!

Totta helkkarissa kiinnostaa, mutta ne ovat täysin kaksi eri asiaa! Tottakai haluan minäkin tietää lapsen terveyden tilan, mutta yhtälailla tahtoisin kuulla, kumpi on tulossa. Mielestäni nämä eivät ole mitenkään poissulkevia seikkoja tai toisistaan riippuvaisia perus ultraustilanteessa. Kuulenhan ultrassa ilman erikoispyyntöä esimerkiksi missä istukkani sijaitsee, tai syökö lapsi juuri peukkua vai nukkuuko se.

Toivoisinkin kovasti, että jo rakenneultraustilanteeseen saavuttaessa voisi kätilön toimesta tulla aloite sukupuolen vonkaamisen sijaan. Tähän riittää ihan vain yksinkertainen kysymys siitä haluatteko tietää sukupuolen jos siihen mahdollisuus tarjoutuu? Näin vanhempien (=äidin) ei tarvitsisi etukäteen paineilla kätilönsä ärsyttämistä tai sitä, että leimautuu lapsensa terveydestä piittaamattomaksi pinnalliseksi sukupuolen utelijaksi.

Ja vielä lisähuomio, ilmiöstä kertoo paljon se, paiseilen silti näin paljon, vaikka edellisessäkin rakenneultrassa kaikki kävi parhain päin. Sukupuoli kerrottiin, eikä pitänyt vongata. Paljoa.