Sintti kakkonen

Rakenneultra takana, kuulemma mallioppilas kyydissä. Painoa 374g eli reipas kokistölkki.

(m i t e n  s e  v o i  p a i n a a  j o  n i i n  p a l j o n..)

Eipä pitänyt tällä kertaa vongata sukupuolta. Täti kertoi myhäillen kysymällä nätistä. Ihanaa. Mutta eipä asia ollut niin yksinkertainen. Sintti kakkonen piti jalat ristissä. Shit.

Saatiin kuitenkin hyvä veikkaus, mutta vasta kuulemma synnärillä tietää varmasti. Näinhän se on. Perhana. Valistunut veikkaus.

Rakenneultra oli mahtava episodi. Siis puhtaasti siksi, että raskautuminen herättää minussa näköjään toistamiseen piilevän pienen luonnontieteilijän. Biologiminääni kutkutti erityisesti se, että tällä kierroksella Jorvin ultrauslaitteet olivat huippuluokkaa ja ultratäti innoissaan esittelemään löydöksiään.

Seurasinkin ahnaasti (okei, samalla pelokkaasti toivoen ettei mitään "tämä vaatii tarkempaa tarkastelua" -juttua osu kohdalle), kun täti eritteli harmaasta massasta virtsarakon, palleankaaren, aortan ja sen kolme eri pääsuonta, silmamunat ja huulet, aivot pikkuaivoineen ja hypotalamuksineen. Nähtävää oli kuin luontodokkarissa!

Erityisen hienoa oli nähdä muksun suu ja se, kuinka se maiskutti. Edellisellä kierroksella ei ollut puhettakaan näin tarkasta kuvasta! Yhtälailla tässä ultrassa näkyi muksun silmämunat, tai ilmeisesti silmän linssit, pyöreinä renkuloina silmäkuopissa. Aivan mielettömän spookia, mutta samalla sou cool.

Muksu pui nyrkkiä ja hillui pitkin syövereitä. Kuulemma vastaa viikkoja, ehkä hieman edelläkin, mikä jaksaa hämästyttää. (En edelleenkään ymmärrä millä pyhällä hengellä olen tullut raskaaksi jos viikkoja vielä aikaistetaan...). Vahva veikkaus on, että vietämme tätä menoa tosiaankin uudenvuoden Jorvin täyshoitolassa.

(Huom. muista pakata shamppanja sairaalakassiin mukaan).