+27,5°

Onneksi autossa sentään on ilmastointi....

Liian kuuma. Aivan liian kuuma raskausviikolle 20 plus jotakin. Vai oliko se vasta 19 plus jotakin? 

Kylmähiki, tuskan hiki, tavis hiki, rekkamies sellainen. Tässä eivät rexonat eivätk talkit enää auta.

Siinä viimepäivien tuntemukset. Völjyin koko viikonlopun isona tahmeana ja nihkeänä kasana sohvalla. Unelmaviikonloppuna en uskaltanut pihalle kertaakaan. En pystynyt. Matka postilaatikolle ja takaisin sain sydämen hakkaamaan ja huimaamaan. Teki mieli uimarannalle, mutta päädyin suihkuun. Kolmesti päivässä! Teki mieli pyöräretkelle, mutta päädyin yskimään vielä hieman nuhaiset keuhkoni pihalle. Teki mieli jäätelöä, mutta en pystynyt raahautumaan autolle saati sillä kauppaan asti.

Viimeinen tikki oli kuppi kahvia ja lautasellinen kuumaa kanakeittoa jotka hotkaisin ensiapuna viikon syömättömyyteen. Kuumasta ruuasta ei seurannut muuta kuin niagarat kainaloihin. Ja taas suihkuun.

Siispä makasin joka päivä sohvalla iltapäivään asti ja ryömin pihan varjoihin istumaan vasta viiden aikoihin. Viileää, ah.

En ikuna kuuna päivänä ole lämpimiä säitä kironnut. Edes edellisen kerran maha viimeisiään pystyssä. Silloinkin vain nautiskelin helteistä, otin aurinkoa, join vissyä, söin jädeä. Nyt yli 20 asteen lämpö on liikaa. Tälläkin hetkellä hikoilen kuin possu työpisteellä, kiroan kesäloman päättymistä ja tahdon takaisin kotisohvalle lepäämään. 

Tämä toinen kierros on paljon haastavampi. Olo on kokoajan jostakin kohtaa outo ja noh, raskas. Heitinkin Isännälle, että saa nähdä josko tämä keissi päästään loppuun ilman pidempää sairaslomaa. Ei sitä erkkikään voi työskennellä, jos joka toinen minuutti meinaa pyörtyä. Tai siis voi, jos työpisteeksi saa sohvan tai sängyn...