Vaipaton!

Oho, se kurvasi vähän kuin nurkan takaan Ilman tuskaa ja ihmettelyä. Mukulamme, pieni vauvamme, ikä vajaa 2 vee, kulkee nykyään vaipatta! No onhan se jo puoli vuotta ollut kunniakkasti pönttöilijä (inhoan potan tyhjentämistä, yök), mutta emme ole saanet mitään radikaalia muuvia silti aikaiseksi. Uskallus on puuttunut. Vanhemmilta.

Kesän alussa tarhatätimme kehoitti koettamaan ilman vaippaa olemista kesälomilla. No eihän sitä erkkikään ehtinyt ja jaksanut kun oltiin kokoajan menossa sinne ja tänne ja lähin vessa oli aina ties missä. Kun lomat päättyivät kysäisi tarhatätimme varovasti josko hän saisi päivät pitää lasta ilman vaippaa kun ei sieltä koskaan mitään vahinkoja satu.

No öh, anna mennä, omalla vastuulla. J o s  p e s e t  m a t o t, ne valkoiset olohuoneen matot...

Niinpä vaipat jäivät kaappiin. Olimme koomisesti vanhempina niin pöllämystyneitä tästä äkillisestä muutoksesta, että emme olleet tajunneet varata raukalle laisinkaan pikkariosastoa vaatekaappiin. Siispä isäntä joutui iltamyöhään kurvaamaan kaoottisella vauhdilla Ison omenan huikeaan vaateparatiisiin Prismaan ja ostamaan sieltä kasan alusvaatetusta. Vain parasta tyttärelle, totesi hän, ja pamautti tullessaan olohuoneen pöydälle X-tra -tuoteketjun pinkit pökät. Tsiisus.

Mutta ei se mukulaa haitannut, päinvastoin. Vaipattomuudesta onnellinen murmeli juoksi pitkin asuntoa kiljuen pikkarit! pikkarit!, MUN pikkarit! ja puki vuoronperään jokaisen mallin päällensä. Pienellä suurella tytöllä pienin alkkarikoko 90cm näytti niiiiin vaarin kalsareilta, mutta menköön. Synttäripaketista paljastukoon sitten lisää, vähän tyylikkäämpiä hörhelyksiä!

Ai että äiti on ylpeä. Ja sattuuhan niitä vahionkoja. Ei vajaa kaksvee osa kertoa aina että pöntölle on asiaa, mutta ei se mitään. Elämä on harjoittelua. Kaikille. Ja onneksi on kloriitti.