Lapsosemme on oppinut nukahtamaan aikaisin, mutta hukkasi samalla pitkät yöunet.
Ihana vastasyntyneen vauvan unirytmi on palannut ja meillä herätään alituiseen tunnin tai kahden välein. Tämä näkyy kilometrin päässä perässäni soikkuvista silmäpusseista. Olo on aivan jäätävä.
Yösekailou johtuu muksun nälästä ja käsikähmästä. Oma maitoni ei mitä ilmeisemmin riitä pitämään ipanaa kylläisenä, minkä lisäksi se tykkää hakata itseään käsillä päähän pitkin yötä. Ja siis heräilee siihen ja nälkäänsä vuoron perään.
Yös menevät kutakuinkin niin, että ipana herättää tasatunnein minut ja vain ja ainoastaan minut, isäntä vetelee sikeitä autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista. Kun ipana vihdoin nukahtaa maitotainnutukseen yöllä alkaa se pian sätkiä unissaan ja mussuttaa etukäpäliään niin tarmokkaasti että olen valveilla myös syöttövälit. Mahtavaa.
Viimeyö oli kaiken huippu. Herätykset olivat klo 23, 00, 01, 02, 03 ja 04 jolloin karjaisin isännän pullon kanssa apuun. Maitoa minusta ei millään heru noin moneksi syöttökerraksi, eikä oikeastaan tarmoakaan. Neljän jälkeen meno jatkui samanlaisena, kunnes kuudelta otin muksun syliini ja torkuin sängynreunalla puoli-istuvassa asenossa loppu yön.
Tälläisinä öinä jaksaminen on kovilla. Lohduttavaa olisi, jos homma olisi poikkeus, mutta kun näitä öitä on jatkunut jo kolmatta viikkoa putkeen, ei minusta ole enää auton rattiin. Tänään homman kruunaa vielä 3 kk rokotus, minkä jälkeen voin heittää hyvästit parille seuraavallekin yölle.
Keräsinkin viimeiset voiman rippeeni kasaan, haastattelin muutamaa ystävääni aiheesta ja totesin, että pulloruokinta, täältä tullaan. Ainakin yöaikaan. En olen nukkunut yli kolmeen kuukauteen pidempiä pätkiä kuin neljä tuntia, viimeiseen kuukauteen nekin ovat olleet harvinaista herkkua. Nyt töhön ruljanssiin tuli stoppi. Se on nyt niin, että pullo kehiin tai tämä äiti kaatuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti