Kalsarivaimo

Huh, hellettä. Kaikki aurinkoisert päivät on tullut vietettyä mök(e)illä ja sateiset kaupungissa. Hyvä ajoitus rusketukselle, mutta huono vaimon imagolle.

Aurinkoinen, superpaahtava ja monsuuninkostea sää on aiheuttanut minussa loppumattoman läkähdyksen tunteen. Missään ei ole oikein hyvä eikä tarpeeksi viileä olla. Paitsi kalsarisilleen mökkiterassilla. Isäntä parka. Emäntä on tyylipuhtaasti juoksennellut erinäisissä toisiinsa yhteensopimattomissa puuvillaisissa tai mikä-lie-kuituisissa alusvaatteissa jo kaksi viikkoa putkeen.

Raskaana olevana olen täysin hukannut sen, miltä kunnollisen vaimon kuuluisi näyttää. Päälle laitetaan sitä, mikä on viilein ja vähiten ahdistavin, joskus ei sitäkään. Värillä tai kuosilla ei ole väliä, kunhan se mahtuu päälle eikä purista.

Mökkeillessä olen antautunut myös luonnon armoille. Hikisen tahmainen, meriveden ja aurinkorasvan kyllästämä vaimo ilman Veet -terää on järkyttävä näky. Olen pahoillani Isäntä. En vain jaksa nyt.

Lupaan, että viiletän syksyllä, kun taas jaksan, kalliiseen alusavaateliikkeeseen, ostan mielle jotakin kaunista katseltavaa. Verhoudun taas tulevaisuudessa johonkin ihanaan silkkiseen materiaaliin puuvillan sijasta. Ja vältän niitä kalsareita, jotka ulottuvat miltei napaan asti. Vaihdan taas sanan mukava sanaan häikäisevä.

Enemmän pitsiä, vähemmän pinta-alaa.

Koeta kestää vielä hetki  <3

vko 35