"Imetätkö vielä?"
Huokaus. Taas törmäsin tähän kysymykseen. Ja taas kysyjänä oli sama henkilö. Lähipiirissäni tuntuu olevan kaksi tyyppiä, molemmat miehen suvun puolelta, jotka eivät saa kyllikseen siitä tiedosta. Maitorauhasteni tilanteesta kysellään nykyään kiihtyvään tahtiin, joka tapaamiskerralla. Nytkin joulupöydässä.
Mutta mutta, liiallisesta joulutunnelmoinnista ärsyyntyneenä olin juuri tuona päivänä, kun kysymys esitettiin - taas - hyvinkin arvaamattomalla kenkkutuulella ja suutuksissani huomasin vastaavani kysyjälle, että en imetä.
Vaivauttava hiljaisuus.
Hetken odottelun jälkeen sain vastalahjaksi kommentin, että no nytkö se sitten loppui? Tähän vastasin lyhyen ytimekkäästi että kyllä.
Todella vaivauttava hiljaisuus.
Oli hauska seurata hykerrellen haastelijan ilmeitä, jotka vaihtuivat epäuskosta kauhuun ja uteliaisuuteen. Hänen teki selvästi mieli kysyä lisää. Löytää jokin dramaattinen syy olla imettämättä, lopettaa syöttäminen suositusten vastaisesti. Eihän kukaan hyvä äiti noin vain voi lopettaa. Eihän!?!?!?
Tilivelvollisuuden paineesta huolimatta pysyin kuitenkin tylynä, enkä antanut mitään lisäkommentteja kyselijälle. Tästä seurasi mielenkiintoinen reaktio, joka paljasti kyselijän todelliset motiivit. Päälle viisikymppinen sukulaisnaikkonen, kahden pojan äiti, näet alkoi tohisten kertomaan, kuinka hän imetti pitkään ja hartaasti ja maitoa vaan tulvi ylitse ja olisi riittänyt vaikka naapurin pojillekin.
Kiitos tästä mielipiteestä ja tarinasta. Sellaiselle, jolla imetys ei koskaan olisi onnistunut, olisi kyseinen tarina ollut kuin veitsen kierto haavassa. Sukulaisnainen tipauttikin mitä ilmeisemmin minut huonojen äitien lokeroon, siihen joka on täynnä niitä äitejä jotka ovat lopettaneet imettämisen alle 6kk tai jopa alle vuoden ikäisen lapsen kanssa.
What ever, äitiyttäni ei maidon tulolla mitata, eikä kenenkään muunkaan. Ne kenellä tämä on AINOA äitiyden mittari ovat ehkä hieman omituisia maailmankatsomukseltaan.
Mutta minullapa on myös salaisuus. Tuossa tilanteessa pääsi suustani valkoinen valhe. Nimittäin syötän lastani ihan itse. Saan vieläpä olla niinkin onnekas, että monen tuhannen itkuraivarin ja lapseni tidiragen jälkeen maitoa riittää edelleen kuin ihmeen kaupalla naperon pääruuaksi asti.
Ja imetys sujuu vihdoinkin pääosin ihan ok (patsi eilen ja tänään, mutta who cares pikkujutuista).
Mutta sehän ei kuulu kenellekään. En halua, että minun äitiyteni saa tissitouhottajien puolelta yhtään lisäpisteitä imetyksen pituuden mukaan arvioiden. Valkoinen valhe pääsi suustani kaikkien niiden äitien puolesta, jotka eivät ole halunneet, pystyneet tai voineet syöttämään lastaan itse ja ovat pahoittaneet uteluista mielensä. Olen teidän kaikkien puolesta piiloimettäjä.
En oo tainnu kommentoida siulle kertaakaan vielä mut tähän on pakko! Itelläni siis loppu maidon tulo parin viikon imettämisen jälkeen ja miultaki kysellään jatkuvasti "vieläkö imetät" sit ku vastaan että en niin katotaan ku jotain rikollista. Itteeni tosiaan harmittaa se ettei oo enää mahollisuutta imettää ja se viel pahentaa asiaa ku katotaan törkeesti ynnä muuta.. En itekkää kyllä tajua että miten voi sanoo huonoks äidiks jos ei imetä? huoh.
VastaaPoistaHeh, hyvä vaan, että vähän näpäytit tuollaista ainaista utelijaa. Voin vaan kuvitella, miten automatkalla kotiin on suu käynyt rouvalla asiasta ;)
VastaaPoistaPitäiskö kehittää joku vastaus tyyliin "Kaipaatko kahvimaitoa vai?" :)
VastaaPoistaTäydellinen vastakommentti kahvimaidosta =D
VastaaPoistaJa jep, rouvalla käy suu vähemmistäkin asioista välillä aika turbona eli eiköhän tästäkin jauheta naapurien mammojen kanssa ikuisuuksiin...
Argh, voi että ärsyttää tuo ihmisten utelu imetyksestä, minulle se ainakin on henkilökohtainen asia, joka ei kuulu kenellekkään ellen itse siitä ala puhumaan, mikä on hyvän epätodennäköistä.
VastaaPoistaMinullakin maidon tulo loppui kun tyttö oli 1,5kk ja sen tulo siihenki asti oli vähäistä.
En tiedä olisko itkeny vai nauranu kun tytöllä oli hikka ja mieheni mummo sanoi että "anna sille tissi suuhun, se auttaa". Meinasin sanoa, että anna ite, se on sama kenen tissä se imee kun ei sieltä mitään tuu :D
Olisin halunnut imettää tyttöä vähän pidempään, mutta toisaalta oli helpotus päästä siitä riesasta kun lisämaitoa piti kuitenkin antaa pullosta kokoajan.
Hah! Mummon lapanen olisi varmasti toiminut yhtä hyvin (yök mikä ajatus).
VastaaPoistaEi vanhan kaartin populalla ole usein mitään ajatustakaan siitä mikä on nkypäivänä soveliasta kysyä imetykseen liittyen. Luulenkin, että vanha neuvolakulttuuri on ollut sellainen, että siellä ollaan poljettu äitiparkojen yli niin että hujahtaa varsinkin tässä asiassa. Imetys on tuolloin ehkä ollut asia, mistä ventovieraan neuvolatädin kuuluu sanoa mikä on oikein ja mikä väärin, miten kunnon äidin tulisi vähintään tehdä.
Onneksi neuvola on muuttunut ohjekeskeisestä enemmän äiti-lapsi -keskeiseksi. Ja jonain päivänä ne sitten vielä huomaavat ottaa isänkin mukaan...