Lääh. Puuh. Kohta yksinhuoltajaviikko on ohi. Huomenna isäntä palaa takaisin ja elämä helpottuu.
Ei enää koiralenkkejä lapsirinkka selässä. Ei aamun hesarin hakua postilaatikolta yöpuvuissa (me molemmat) heiluen. Ei tiskikasaa. Ruuattomia päiviä, siis minun, kun kukaan ei käy kaupassa. Ei superhyperaktiviteetteja, jotta kumpikaan meistä ei tule seinähulluiksi kotona. Ei tätä jäätävää sotkua, kun en jaksa vaan siivota.
Aah, kohta saa VAPAA-AIKAA, omaa aikaa, yksinäisiä suihkuja ja vessassakäyntejä. Kyllä kiitos, heti niitä tänne, o d o t a n!
No, miten viikko meni?
Ihan ok.
Terästäydyin äärimmilleni seviytyäkseni koetuksesta. Olen tsempannut kuin mielipuoli. Laittanut itseni kainalot hiessä likoon ja taantunut aivopaastotilaan. En ajattele mitään eli en ahdistu ja hermostu.
En edes silloin, kun ipana on huutanut tunnin putkeen kun ei halua mennä nukkumaan. Tietty samalla, kun tahtoisin kerrankin käydä saunassa, ottaa yhden siiderin, katsoa nauhalta Housen viimeisen jakson ja nautiskella juustoja viikunahillon kanssa. En edes silloin, WAU. Ennenkuulumatonta.
Ja siis ihan hyvin meni, vaikka pelkäsin tätä kuollakseni. Murmeli on ollut koko viikon hyvin hankala, ei ole suostunut nukkumaan ja herää öisin huutamaan seisomalla sängyn laitaa vasten. Mutta silti olen jaksanut.
Olen jaksanut olla läsnä, hermoilematta ja ruodussa. Muutamia kertoja olen raivohuutanut EI:tä kun ipana paukuttaa kymmenettä kertaa peräkkäin lasivitriinin ovea. Mutta se kai on normaalia paremmissakin perheissä. Eli ehkä tämä tästä?
Mutta toista viikkoa en vattu-parsa-halvattu-sootana (yritän vähentää kiroilua) ole enää yksin kotona!
Nostankin hattua niille, ketkä ovat paljon kotona yksin, joko omasta tahdostaan tai pakosta. Aika hurjaa hommaahan se on. Siitä on välillä vaaleanpunaiset perheidyllit kaukana.
Mä oon ollu nyt 3 kk yksin lapsen kanssa, vielä 5 edessä...en uskialla edes ajatella mitä se on viikkoina mutta muistan kyllä sen ensimmäisen, se oli ihan kamala...
VastaaPoistauuh, kuulostaa aika kiperältä tilanteelta. Kuten sanoin, yksin lasta huoltavat ovat mielettömiä arjen sankareita. Pakkohan se on välillä pärjätä, ja siitä saa olla ylpeä!
PoistaJa pitää!!
Nostan hattua sinulle!
Mua on onneks siunattu helpolla kakaralla, nukkuu yöt läpeensä, menee aika kiltisti nukkumaan, ei oo sairastellu, vastaanottaa asioita myös tuttipullosta (paitsi ei korviketta mutta rintapumput on keksitty) jos jonneki tarttee päästä, hoitajia on kuitenkin tarvittaessa saatavilla...pelottaa vaan ku toi kohta lähtee liikkeelle, sit en varmaan oo enää samaa mieltä (nyt 5.5 kk) :)
PoistaEt todenäköisesti enää olekaan!
Poistamutta ei maalata piruja seinille ennenaikaisesti =)
Mä olen ollut vaan pari kertaa viikon yksin tytön kanssa (nyt 7 kk) ja onhan se aikamoista joo. Varsinkin kun meillä nukuttiin silloin ihan järjettömän huonosti, herätys 15 min - tunnin välein joka yö, viikkotolkulla. Selvisin silti, pakkohan se oli. Ja hyvin näköjään selvisit säkin, jee! Saanko kysyä, miksi et pääse kauppaan tai tee kotitöitä vauvan kanssa? Mä käyn aina ruokakauppareissut tytön kanssa, saa se ainakin jotain muuta kateltavaa kun mun naama :) Samoin kotitöitä en tee enää koskaan muulloin kun neidin kanssa, se pyörii lattialla tai on sitterissä kun mä tiskaan tai imuroin tai pyykkään tai mitä ikinä. Yleensä jaksaa viihtyä, joskus ei. Meillä tosin ei vielä liikuta kummemmin, joten se tietysti helpottaa, kun ei tarvii vahtia että mihin se meni. Noi on muuten ihan hemmetin raskaita hetkiä noi illat, jos vauva ei halua mennä nukkumaan ja protestoi, koska siinä mä ainakin suunnilleen lasken minuutteja siihen arvioituun hetkeen, kun uskon sen vihdoin olevan unessa ja ite pääsen lösähtämään sohvalle hiljaisuuteen :) Meillä nykyään tosi nounou on maito, joten vika iltamaito on sellasta taistelua ja venkoilua, että huhhuh... -H
VastaaPoistaPääsenhän mä kauppaan, autokin on eli olen oikein etuoikeutettu! Ja käynkin välillä mukulan kanssa. Eniten ongelmia tuottaa vaan jaksaminen. Se on välillä raahautumista. Tekisi mieli vain levätä. Mutta olet oikeassa, kaupoilla mukulalla on virikkeitä enemmän kuin kotona, pitää vaan jaksaa vääntäytyä liikkeelle!
PoistaJa opetimpa aikani kuluksi tytön pyykkäämäänkin. Kun pyykki on valmis, kasaan märät vaatteet sen eteen, josta se yksi kerrallaan nostelee niitä minulle narullepanemista varten. Kätevää =)
Ja pakko sanoa, en siis yleensä ole mikään neuvomiskone, mutta ohitsemennen mainitsemasi iltamaitotilanne kuulostaa tutulta. Meillä oli sama tilanne ihan noihin samoihin aikoihin. Päätin sitten kertalaakista lopettaa taistelun ja siirryttiin iltapuuroon tuntia viiva puolta ennen nukkumaanmenoa. Ja se alkoi samantien toimimaan kuin unelma. Suosittelen siis ihan rohkeasti luopumaan siitä iltapullosta jos vain uskaltaa =)
Täällä ilmottautuu yksi reissuleski, joka viikko ma-to yksin tyllerön ja kahden koiran kans. Voin kertoa, että on vähän rankkaa. Pääsääntöisesti meillä ei ole autoa, kaupassa käydään kävellen, koirat lenkitetään kahdesti päivässä, pyykkiä pyykätään välillä ahkerasti ja välillä vähemmän ahkerasti, suosiolla olen jättäny kotihommat kakkossijalle, teen kun ehdin tai jaksan/viitsin. Erityisesti homma on käyny rankaksi kun mukelo on lähteny liikkeelle ja oma tahto alkaa olla kova. Onneksi yöt saa nukkua suht rauhassa, paitsi nyt meillä on joku inhottava vaihe menossa ja yötkin on sitä sun tätä.
VastaaPoistaKiitos ja anteeksi tilitykseni :D
Tilitä tilitä kaikki mikä irtoo, se helpottaa!
PoistaKuulostaa meinaa aika hc -meiningiltä.
Totesin reissuleskenä ollessani, että koiran ja vauvan yhteisulkoilutukseen spii vallan mainiosti kantorinkka. Saatiin omamme ilmatteeksi tutulta, kalliitahan nuo ovat mutta niiiiin pirun kätevä. Ei tarvi ahtaa itseään, vauvaa ja koiraakin vaunumodeen. Lapsi vaan selkään ja menoksi!
check this out:
http://www.westfield.com.au/au/retailers/larry-adler-outdoor/products/deuter-kids-comfort-i~COMFORT1