Laskettu päivä lähestyy ja olo tukaloituu. Enää raskaus ei ole huomaamaton ja oireeton, vaan voimia menee päivä päivältä enemmän. Uni ei tule enää öisin samalla tavoin ja vatsa vie tilaa ja henkeä ahdistaa. Olo alkaa olla kypsähkö.
Nyt kun synnytysvalmennukset ja suunnittelutkin ovat jo ohitse valahtaa keskittymiseni aika ajoin yhä enemmän synnytykseen ja Riiviön tulopäivään. Myös tiheään tulevat supistukset pakottavat ajattelemaan tulevaa. Jokohan supistukset ovat tehneet tehtävänsä? Varmuudeksi sairaalakassikin on jo pakattu. Enää vain eväät puuttuvat.
Ajatuksen tasolla olen jo pitkälti lähtökuopissa odottamassa lähtölaukausta. Isäntäkin on jo ollut levoton pidemmän aikaa. Mutta.
Jarruja tähän ajatuskierteeseen toi kuitenkin toissapäivänen lääkärikäynti. Hänen mukaansa mitään merkittävää synnytykseen viittaavaa oireihtimista ei ollut tapahtunut. Ei mitään pehmenemisiä, lyhenemisiä, avautumisia.
Damn.
Ehkä tämä valmistautuminen täytyy nyt kuitenkin laittaa vielä jäihin eikä alkaa panikoida liian aikaisin. Odottavan aika on muutoin tuskaisen pitkä.
vko 36
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti