Nopea odotus

Mökillä lomaillessani huomasin haikaran lentevän kolmesti ylitseni kahden viikon sisällä. Hassu enne. Pian kaiketi tapahtuu jotain.

Olen tässä jo moneen otteeseen pohtinut, kuinka hämmästyttävän pitkällä raskaus on jo ja kuinka vähän päiviä on enää jäljellä. Kun kesäloma loppuu ollaan jo tosi lähellä. Tällöin laskettuun aikaan on enää viitisen viikkoa. Huh.

Aika on tähän asti mennyt kuin varkain. Kevättä vasten oli hyvä olla odottaja. Kun kevät heräsi jaksoi odotusta yllättävän hyvin. Talva vasten olisi ehkä ollut rankempaa.

Vaikka kesähelteilläkin peloteltiin kesäodottajia en silti ole kokenut helteisiä säitä negatiivisena asiana. Jaksamiseni ja mielentilani tuntuu aina vuosittain olevan huipussaan kesällä varsinkin silloin mitä kuumempi sää on. Tämäkään kesä ei näytä olevan poikkeus. Se vain tuntuu menevän edellisiä nopeampaan tahtiin.

Myös isäntä on huomannut ajan nopean kulumisen. Hän pohti hiljattain ennen nukkumaan menoa, kuinka hurja merkitys viimeisellä työpäivälläni oli myös hänelle. Se tarkoitti sitä, että kesälomaani seuraa äitiysloma ja sitä vauva. Riiviö on ihan oikeasti kohta tulossa.

Toisaalta aika on menyt nopeaan, toisaalta yhdeksän kuukautta on juuri sopiva aika valmistautua. Vielä viimeisiä ostoksia tehdessä sitä miettii paniikissa onko kaikki varmasti hankittu. On, ainakin lastenhuoneen tilavuuden kutistumista tarkasteltaessa.

Myös henkisen valmistautumisen osio kypsenee pikku hiljaa tavaramäärän ohella. Usein huomaa miettivänsä pärjätäänkö me ylipäätään sen otuksen kanssa. 9 kk odotus on pikakurssivanhemmuuteen ja kokeellinen osio alkaa vasta sen jälkeen. 

Teoriasta käytäntöön siirtyminen on shokki kaikille. Vaikka sitä kuinka valmistautuisi, ei kirjoista voi lukea omaa vanhemmuuttaan, jota tulee toteuttamaan.Tähän on myöskin 9 kk liian lyhyt aika, siihen tarvitaan koko elämä.

vko 35