Isäntä kuorsaa. Joka yö. Ja valvottaa muutenkin vessakäyntien takia varsin rikkonaista yötäni. Aamuyöstä, vuudestä puoli kuuteen kuuntelin taas vaihteeksi rohisevaa kurkkuäännähtelyä, kunnes päätin nousta ylös ja valmistelemaan aamutoimia.
Isäntä heräsi puoli tuntia tämän jälkeen ja kertoi nähneensä juuri ennen heräämistään unta vauvasta. Hän näki unta, että olimme hankkimassa lasta, mutta jouduimme turvautumaan keinohedelmöitykseen alkuvaikeuksien vuoksi. Hedelmöitysklinikalla tehtiin päätös, että istutetaan varmuudeksi meidän molempien mahoihin alkiot kasvamaan. Tämä lisäsi kuulemma onnistumisprosenttia. Minulle hedelmöitys tehtiin ensin ja hänelle seuraavaksi.
Uni jatkui siten, että minun mahani alkoi kasvamaan, mutta hänen ei. Unessa tunnelma oli kuulemma ollut ontto. Hän epäonnistui ja minä sain alkaa odottamaan yhteistä vauvaa.Pettymys isännän oman mahan turpoamattomuudesta oli ollut unessa kova. Vauvan eteen oli tehty töistä ja käyty hedelmöityksessä asti, mutta turhaan. Unessa hän kuulemma oikein tunsi konkreettisesti, kuinka alkio istutettiin hänenkin mahaansa, mutta mitään siitä vaivannäöstä ei kuitenkaan loppujen lopuksi itänyt.
Isäntä on itse saanut alkunsa keinohedelmöityksessä, mihin uni varmaan osaltaan pohjaa. Enemmän veikkaan unen kumpuavan isän roolista suhteessa raskaana olevaan äitiin. Tulkitsen unen jonkin moiseksi tulevan isän ulkopuolisuuden kokemukseksi, jossa äiti saa jatkuvasti tuta tulevan jälkeläisen liikkeet, mahan kasvun ja äidiksi tulemisen fyysiset muutokset. Isä jää tästä kaikesta paitsi.
Hmm. Miten tähän pitää nyt oikein suhtautua. Ottaa Isäntä vieläkin enemmän mukaan vauvahommaan? Vai rinnastetaanko tämä uni niihin minun näkemiini hormoniuniin? Siinä missä itse panikoin unissa tupakanpoltosta, näkee isäntä tällaisia unia. Hyrrääkö siis Isännälläkin hormonit korkealla ja yhtä solmussa kuin minullakin?
Ehkä tämä on ihan vain normaalia isäksi tulemisen pohdintaa ja isäroolin peilausta. Siihen on varmasti sekoittunut hieman ulkopuoliseksi jäämisen pelkoa, mikä tuntuu ihan luonnolliselta. Lohdutinkin Isäntää aamulla, että en meinaa omia vauvaa itselleni, vaan päin vastoin. Jos hän niin haluaa niin leikkikööt ja hoivatkoon niin paljon, kuin ikinä jaksaa. Mienaan ilomielin nukkua ja levätä nämä kaikki hetket!!
Ja onha se Meidän vauva, ei Minun.
Isännällä menossa vko 29
aika jännä uni.. ehkä joillain iseillä on ulkopuolinen olo kun vauva kuitenkin kasvaa näkymättömissä äidin mahassa.. ite oon yrittäny ottaa miestä hirveesti mukaan ja aina työntämässä sen kättä mahalle ku vähänki jotain tuntuu :) kai se siitä kun vauva tulee maailmaan, isähän pystyy kaikkeen mihin äitikin paitsi imettämään.
VastaaPoistaJust puhuttiin ruokatunnilla isän roolista. Mun mielestä ihmiset on edelleen hirveän vanhanaikaisia ja esim. neuvolassakin osa hoitajista ei reagoi mukana olevaan isään mitenkään, joka on mun mielestä tosi epäreilua. Tässä ollaan yhdessä, prkl! :)
VastaaPoistaSamaa mieltä. neuvolan tädit mittaa äitiä, juttelee tunteista ja äidiksi tulemisesta ja ainoa mitä ne isälle tarjoaa on että haluaisiko isäkin tarkistuttaa verenpaineensa...
VastaaPoistaNo, itse ainakin riivaan Isäntää välillä liiaksikin sillä että koita ja kato nyt ku maha pomppii. Eli läsnä ukko ainakin on tässä hommassa.
Luulenkin, että tässä on kyse nyt enemmän sen omista pääkopan jutuista, siitä miltä tuntuu tulla isäksi tai miltä isyys tuntuu nyt kun mitään konkreettista kakkatehdasta ei vielä ole.