No niin, sitä ollaan nyt kymppikerhossa ja ei todellakaan siinä mihin jotenkin on sotkeutuneet ne lentokoneet, vaan ihka uudessa painoluokassa.
70 kilon rajapyykki on mennyt rikki ja tasan kymppikiloa tullut lisää. Voi tätä massakuuria, jolle ei näy loppua.
Maha on samalla paisunut hurjiin mittoihin. Enää se ei tosin ole laajentunut ulospäin -suuntaan (mikä kävi ilmi viikottaisesta Isännän tekemästä ympärysmittatarkistuksesta), vaan lähinnä sivuttais -suuntaan. Outoa.
Laajentuminen ei jää enää keneltäkään huomaamatta. Kuukausi sitten vieraileva neuvolatätinikin kröhäisi kummallisesti käytyäni vaa´alla ja ilmoitettuani painolukeman. Jatkuvan kilojen tarkailun herkistämät aivosoluni rekisteröivät sanattoman viestin välittömästi. Jokin oli pielessä...
Pakkohan sitä oli sitten heti kysyä, että mites sen painonnousun laita nykyään. Vastaus oli, että tavoitenousu olisi 500 g viikossa ja lukemani näyttivät 550g viikkovauhtia. Omg. Ynähdin säälittävästi, että eikö alhainen lähtöpainoni tarkoita yleensä suurempaa painonnousua, kuin keskiverto-odottajalla. Vastaus olit ylysti sama: tämä luku on tavoite, jossa tulisi pysyä.
No, raivostuin hieman painonnoususta varoittelevasta sävystä, mutta en jaksanut tehdä asialle mitään. Mielestäni täti oli ylireagoinut painonnousuuni, sillä peilistä katsoo edelleen aivan norminäköinen nainen (jos vaan vatsan kohdalta leikataan kuva poikki). Eikä isäntäkään ole mitään sanonut, vaikka olen sitä häneltä vannottanut. Kilot eivät kertakaikkiaan näy missään, paitsi siinä, ettei vanhat housut todellakaan mene enää päälle alkaen polvista ylöspäin tai että olen joutunut ostamaan rintaliiveihini, kiitos hyvän vinkin tuttavaltani, leventävän lisäkappaleen. Ja okei, on sinne leuan allekin ilmestynyt stiä kuuluisaa raskauden hehkua ja pyöreyttä. Eli näin epäkorrektisti: kaksoisleuan aihio.
Vaikka ole nyrittänyt olla hötkyilemättä aiheeseen liittyvistä asioista ja jättänyt jopa ostamatta uudet patterit digivaakaan, joka sanoi itsensä irti muutama viikko sitten (kuka lie käyttänyt sitä niin ahkerasti että patterit loppuivat?!?!), onnistuin kuitenkin kehittämään pienimuotoisen paniikkikohtauksen. Kohkasin painostani ennen seuraavaa neukkarivierailua isännälle, työkavereille, siskolleni ja isälleni ja varmaan vahingossa muillekin vastaantulijoille.
En vaan niin millään tahtoisi saada huutia painostani. Se vaan on jotenkin noloa. Tilannehan on se, että on alistunut tilanteeseen, jossa asiantuntijan roolissa olevat henkilöt tarkkailevat ja siitä huomauttelevat painosta, eikä mahda sille käytännössä itse mitään. Painoa vaan ilmestyy jostain, söin salaattia tai makkaraa ja kiloja vain tipahtelee taivaalta kuin mannaa, tein mitä tahansa. Toisaalta en edelleenkään oikein tiedän kumpi meistä kasvaa ja kerää painoa, minä vai vauva?
Minua ei silti lannisteta. Viime neuvolakäynnille mennessäni tiesin siis, että huutia saattaisi taas tulla ja paniikin vallatessa nousin vaa´alle. Va a´alle päästyäni ähkäisin, jumankauta 70.8kg! Onneksi paikalla oli eri täti. Katselin kauhunsekaisin tuntein uutta (ja tulevaa vakkari)neuvolatätiäni, kun ilmoitin tuloksen. Ilmekään värähtämättä hän kirjasi viikko nousuksi 646g ilman mitään valituksen sanaa.
Päättelin, että joko vakkari neuvolatätini oli armelias eikä sanonut mitään hurjasta hypystä, tai sitten ei oikeasti ole vieläkään tarvetta huolestua. Edellinen täti olikin ehkä vain painoherkemmästä päästä ja otti painosuositukset liian kirjaimellisesti. Hassua vain, että neuvolan sisällä suhtautuminen painoon on keskenään niin erilaista.
Siispä, kymppikerhoon kuulutaan ja muutaman viikon päästä, kun taas jälleen kerran seuraava neuvola osuu kohdalle en meinaa panikoida. Tiedän, että vastassa on vielä yhden kerran se sama kuivahko vieraileva neuvolatäti, jolla 50 g oli jo liikaa, mutta aion valmistautua huolella tähän tulevaan reissuun: otan Isännän mukaan, joka tarpeen vaatiessa voi murista sille ilkeälle tädille, joka kehtaa naputtaa painosta!
vko 31 + 10kg
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti