tiistai 3. toukokuuta 2011

Isin ylpeys

Vappu takana. Ensimmäinen täysin selväpäinen, sitten muutaman vuoden. Kymmenen, ehkä enemmänkin.

Vappu meni rattoisasti. Aatto meni työkavereiden kanssa upeassa vastarempatussa penthousessa Helsingin kattojen yllä holittoman kouhuviinipullon kera (nam, alan jo tottumaan niihin). Holittomuus oli ihan ok eikä Isäntäkään luvasta huolimatta kiskonut kuohuviiniä huiviinsa, vaan nautiskeli menosta miltei ajokuntoisena, mikä oli erityisen huomaavaista.

Vappu raksaana oli siis ihan jees pienine lieve-ilmiöineen. Kiitos kuohuvan, jota yritin urhean suomalaiseen tyyliin tyhjentää kokonaan itse loppuun asti, ja herkkuja notkuvan napostelupöydän, olen ollut turvoksissa kuin virtahepo. Sain myös simaöverit, kun aina ei tarjoilla ollutkaan sitä holitonta vaihtoehtoa. Piti siis valita vähiten holillinen eli 0.5 prosentin sima.

Vappuhuuma jatkui iloisena seuraavana päivänä, jolloin menimme samaan aikaan raskautuneen ystäväpariskunnan kanssa brunssille. Lisää serpentiiniä, holitonta skumppaa ja viiniä ja ah mitä ruokaa. Oikein mukavaa.

Hyrisimme Isännän kanssa kotiin päästyämme vapun onnistuneisuutta ja iloisuutta. Isäntä erityisesti koki tämän vapun merkitykselliseksi. Tämä on viimeinen vappu kahdestaan. Tavallaan, jos valtavaksi paisunutta itsekseen potkivaa ja elämöivää mahaa ei oteta huomioon.

Vappuaamuna ennen brunssille lähtöä Isäntä varta vasten halusi ottaa itsestään kuvia mahan kanssa meidän pihalla. Isäntä kävi virittämässä kameran itselaukaisimen, dekoreerasi sekä emännän että pation ja marssitti minut pihastudioon kuvattavaksi. Sain myös poseerata kotisohvalla kietoutuneena pelkkään serpentiiniin ja ylioppilaslakkiin sekä hellokitty ilmapalloon (oh my god, se ei alunperin ollut tulossa meille vaan tuttavien lapsille), jotta miltei viikottaiseksi tulleesta tavasta ottaa mahakuva tulisi päivän teemaan sopiva.

Kuvat isäntä halusi liittää tulevaan vauvakirjaan. Ne olisivat muistona ajalta kun odotimme bebeä. Ensimmäistä kertaa isännällä tuntui olevan jokin oma mission liittyen raskauteen. Hän halusi ikuistaa meidät yhdessä mahan kanssa tulevalle lapselleen ja itselleen muistoksi. Jos tarkemmin muistelen, ovat myös mahakuvat Isännän oma keksintö. Isäntä taitaa olla ylpeä mahasta.

Ensin ajattelin, että mahakuvat ja niiden kautta mahan turpoamisen seuraaminen ja siitä jonkin matemaattisen kaavan laskeminen on insinööreille tyypillinen reagointitapa raskauteen. Homma taitaa sittenkin olla niin, että isäntä haluaa muistoja itselleen tästä raskaudesta. Minulle siitä ajasta jäävät muistoksi todennäköisesti ihanat raskausarvet, mutta isäntä taltioi sen kuvina, jottein kotona völjyvä tyypillisesti afrikanmantereella lammikossa viihtyvä muumia muistuttava eläin painusi unholaan.

vko 25

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti