Päätin yleissivistää riiviötä hieman ja suuntasin Isännän kanssa Apriljazz festareille. Kohteena oli aivan loistavan saksofonistin Timo Lassyn & myöskin aivan loistavien kumppaneiden keikka. Hyvä tilaisuus riiviölle päästä ekaa kertaa vähän fiilistelemään musiikin antia.
Liput keikalle olin varannut jo talvella autuaan tietämättömänä siitä mitä raskaana oleminen tarkoittaisi käytännössä viikon 24 kohdalla. Ensinnäkin, päätimme hurauttaa paikalle hipsterimäisen tyylikkäästi pyörillä (tietty sitä soraa varoen, josta neuvolatäti oli kauhuissaan). Ongelmaksi meinasi heti alkuunsa koitua sopivankokoisen tuulenkestävän takin löytäminen. Kävimme ennen reissuun lähtöä hakemassa toivinrikkaasti häkkivarastosta kevättakkini, joka ei ylläriylläri meinannut mennä mahan kohdalta kiinni.
Parhaassa festari-iässä takeilla ei ollut merkitystä. reissuun lähdettiin hammasharjan ja lompakon kanssa. Ja teltta myös oli ihan käytännöllinen. joskus ei sitäkään.
Makkarankuoreen ahtautumisen ja isännän hirnumisen jälkeen suuntasimme ensitöiksemme jazztelttojen sijaan Tapiolan Stokkalle, josta etsimme uutta kevättakkia. Paikka ja ruumiinmuotoni olivat auttamattomat väärät, jotta siitä putiikista olisi löytynyt alle 200 euron hintaisia isomahaiselle tarkoitettuja päällystakkeja. Suuntasimme siis tyhjin käsin ja puristavin takein kohti keikkapaikkaa.
Provinssirockissa lainattiin aina kaverilta, jos oma oli unohtunut kotiin. Kaveri ei aina tarkoittanut tuttua vaan joskus tuikituntematonta naapuriteltan asukkia. Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Keikka oli luojan kiitos sisätiloissa ja puitteet olivat mahtavat. Myös vessat. Lähellä ja lämmitetyt. Meinasin nimittäin aluksi pyöstyä huomatessani ulkona olevat bajamajat, joihin en olisi enää varmaankaan mahtunut kuin peruuttamalla sisään.
Bravuurini oli välttää likaiset bajamajat ryntäämällä paikalle aina kun vessoja tyhjennettiin ja pestiin. Niihin ei normaalisti saanut tuolloin mennä asioimaan, mutta keksin, että kun huutaa tarpeeksi kovaa että on naisten vaivat ja nyt tarttis vähän suojaa puskan sijaan, niin johan puhdistuksesta huolehtivat sedät kaikkosivat. Kätevää.
Keikkapaikka oli laitettu ja sisustettu klubimaisen näköiseksi pienine ympyränmuotoisine pöytineen. Jazzklubitunnelma oli aika lähellä ja paikalle oli roudattu jopa baaritiski. Josta en saanut ottaa mitään. Prkl. Isännän litkiessä herkullista punaviiniä annostelin omaa esanssista ananaslimppariani siten, etten joutuisi juoksemaan jatkuvasti vessassa. Ja mussutin suklaata.
Ennen olisin vähintäänkin kaivanut taskustani puolenlitran kokispullon, jossa olisi ollut lämmikettä. Vuosina 2000-2005 Provinssirockissa se oli pelkkää salmaria. Yök.
Keikka oli aivan mahtava ja riiviö svengasi kuin hirvi koko keikan ajan. Koska koko vatsan peittäviä pelttoreita ei ole vielä keksitty, vaimensin ääniä mahdollisimman tehokkaasti pidellen käsiäni suojelevasti mahani päällä. Äitivaistoni pohti koko ajan kuumeisesti josko aiheutan iteskkäällä toiminnallani lapselle ennenaikaisen kuulovaurion.
Korvatulpat. Mitä ne on? Keikan jälkeen täytyy korvien soida nukkumaan mennessä niin lujaa, että se peittää telttaa ympäröivän festarimetelin ja saa unenpäästä paremmin kiinni.
Kaiken jälkeen tarjoutui mahdollisuus seurata artisteja ylimääräiselle jamisessiolle. Loppuillan jamit jätimme kuitenkin tarkastamatta väsymykseni vuoksi ja poljimme ähisten ja takki kiristäen kotiin. Siis minä ähisin ja takki kiristi, Isäntä lipui pyörällään tyynesti vierelläni.
Provinssissa, Flowssa, Porijazzeilla ja Hangon regatassa kukuttiin aina aamuyöhön asti. Joskus suoraan senkin yli heti seuraavaan yöhön.
Tämän vuoden Flow -festarit jäävät auttamatta väliin aivan väärän aikataulutuksensa vuoksi suhteessa laskettuun aikaan (olisivat voineet huomioida tämän pohtiessaan festivaalin järjestämistä). Totesin myös, että bajamajakauhuisena muutkin festarit mutatantereineen taitavat jäädä tältä kesältä väliin. Jos mitenkään selviän vielä tästä wapusta ja Ullanlinnanmäestä, voin tyytyväisenä virittää kultareunukset festareille ja painaa ne onnellisiin muisteloihin. Tapiolan Kulttuuritalon lämpimässä konserttisalissa pidetty jazzkeikka oli tarpeeksi hurja tälle raskaana olevalle mimmille.
Yöt läpi juhlittiin, maailmalle naurettiin, leijailtiin
Pelätty ei että maa tulis vastaan, me leijailtiin
Me kanssa mietitään uskalletaanko lähteä Provinssirokkiin, kun lempparibändi olisi ekaa kertaa nähtävillä. Silloin olisin rv23 tietämillä.. Kai sitä uskaltaa :)
VastaaPoistaTodellakin uskaltaa! mäkin lähtisin ehdottomasti, jos tuolloin ei olisi menossa jo yli 30. viikko!!
VastaaPoistaTai riippuu tietty mitkä on olotilasi, mutta mulla menee vielä ainakin toistaiseksi tosi hyvin ja viikkoja on 25.
Seinäjoelta täytyy sitten vaan varata hotelli ja riittävästi vettä mukaan keikkalavoille niin avot. Se on siitä hyvä festari, että tunnelma on aina positiivinen =)