keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Mahaliikkeitä

Hetki sitten Suomi voitti mestaruuden toistamiseen siinä lajissa, missä miehet jahtaavat mustaa kumilätkää ovaalinmuotoisessa jäädytetyssä kaukalossa. Samalla tunsin jotakin hassua. Mahani nyki tasaiseen tahtiin. hypyt tulivat niin tasaisesti, että päättelin kyseessä olevan hikan. Liekö matsin tuottama jännitys tai myöhäinen valvominen aiheuttanut pienelle hikan?

Riiviötä kävi sääliksi. Hikka kesti miltei 5 minuuttia ja huomasin, kun se välillä turhautuneena käänteli kylkeä hikoittelun välissä. Jos bebe tulee yhtään äitiinsä säälin häntä vielä enemmän. Oma hikkani kuuluu naapuriin ja vähän ylikin. Kuulostan nimittäin lisääntymisajan kynnyksellä olevalta mursulta ja saan hikasta vatsalihaksenikin kipeäksi.

Hikan lisäksi liikekavalkadi on muuttunut ja monipuolistunut. Siinä missä aluksi sai arvailla että oliko se potku vai vain sisälmysten kahleista pian vapautuvan hengen ei niin romanttinen muljahdus, ovat liikkeet nyt selviä potkuja. Ne voivat suuntautua joko kylkiin (ihanaa, tulevaisuudessa kylkiluuni tulevat hajoamaan), suoraan napaan (tällöin koko maha ja emäntä sen mukana hypähtävät) tai alan rakkoon (jolloin etsitään paniikin valtaamana lähintä vessaa). Lisäksi Riiviö möyrii, kääntää kylkeä tai muuten vain painautuu vatsani sisäpintaa vasten. Tällöin tuntuu kuin koko vatsan sisus vaihtaisi paikkaa.

Kyljen kääntö aiheutti raskauden alkuvaiheessa kauhistusta, osa vatsastani nousi äkillisesti koholle ja venyi äärimmäisyyksiin, jonka jälkeen otus etsiytyi tilavampaan paikkaan. Nyt muljahdus tapahtuu hienovaraisemmin. Liekö bebe oppinut peruuttamaan tai suunnistamaan paremmin?

Uusinta uutta on kylkiluiden potkaisu, josta sain eilen ensimmäisen maistiaisen. Istuimme lentokoneessa matkalla kotiin Portugalin lomalta. Lentämisen aiheuttamisesta tukalasta olotilasta johtuen olin valahtanut penkillä riiviön mielestä ei niin tilavaan asentoon, jonka seurauksena sain potkun oikeaan kylkiluurivistööni. Hyvä ettei koko lentokone kuullut tuskan karjahdustani. AI saakeli. Lopeta!

Nyt tiedän miltä ailen leffoissa nähdyn kohtauksen, jossa alienin poikanen tunkeutuminen kylkilyiden läpi maailmaan, mahtaisi in real life tuntua...

No, maha siis kasvaa edelleen. Ei tosin ulos päin vaan näköjään ylöspäin!

vko28

2 kommenttia:

  1. Voi että, oikeen mielenkiinnolla odotan tulevaa möngerrystä :) Meillä näkyi eilen ekaa kertaa potkut, aika hassun näköistä...

    VastaaPoista
  2. Hauskaa!
    Potkut ovat todella omituisen näköisiä, ihan kuin maha eläisi omaa elämäänsä. Kokouksissa täytyy välillä hieman peitelläkin mahaa, sillä hyppivä mahakumpu vie uskottavuuden isojen kihojen seurassa...

    Liikkeet myös voimistuvat jos ryttään riiviötä liikaa esim puolimahallaan nukkuessa. saan samantien monotusta kylkeen ja käskyn vaihtaa asentoa.

    näitä ihanan kamalia tuntemuksia todennäköisesti sinullekin tuleman pitää - ja paljon =)

    VastaaPoista