Yödilemma

Sen lisäksi, että metsästelen pitkin yöt kadonnaite liivinsuojuksiani ja taistelen maitotulvaa vastaan, poden toisenlaista yödilemmaa. Vaippakauhua.

Little miss sunshinenemme muuttuu yöaikaan monsteriksi. Pitkin päivää hymyilevä tyttömme kääntää illan tullen jekyllhydensa ikävämmän puolen esiin.

Ilta alkaa kello puoli kahdeksan aina pienellä raivarilla, jota seuraa valheelliseen mukavuudentunteeseen tuudittava 3-4 tunnin unipätkä. Tässä vaiheessa vanhemmat juhlistavat onnellisen naiivisti jälkikasvunsa onnistunutta nukuttamista ja tuudittavat itsensä uneen katselemalla turhakkeita televisiosta. He eivät vain arvaa, että jokainen tv:n käytetty sekunti kannattaisi säästä nukkumiseen, sillä kohta alkaa Se Yöaika.

Kahdeltatoista mini herää ja syö. Ja nukahtaa kuin tukki. Kahdelta se herää taas ja ihana kuvio toistuisi, ellei yödilemma, vaipanvaihto, astuisi kuvioon. Heti kun vaipan todetaan olevan vaihtovalmis, alkavat ongelmat.

Vaipanvaihtoa seuraa aina herääminen, totaalinen sellainen. Kun täysin hereillä olevaa ipanaa yrittää syöttää kello 2-3 yöllä, on itse väsynyt ja ipana kiukkuinen eikä taatusti nukkuvainen. Syöminen ei häntä enää väsytä vaan kiukku kasvaa. Samalla maha täyttyy ilmasta ja raivo yltyy. Tästä taas seuraa lisää turhautumisen kasauumista molemmille osapuolille.

Kun kaikki syöttöyritykset ja röyhtäytykset on käyty läpi seuraa vimmattu asunnon ympäri ravaaminen. Lasta yritetään nukuttaa kävelemällä. Ja asennon vaihdolla ja pimeässä ja taas röyhtäyttämällä. Lopulta muutaman tunnin jälkeen ipana hyytyy hieman ja lähestytään pistettä jossa sen voisi laskea omalle sängylle nukkumaan. Tällöin iskee hikka. Ja taas kävellään ympyrää.

Vihdoin jommalla kummalla vanhemmista menee hermo ja ipana otetaan väliin nukkumaan. Tästä vasta vauhti kiihtyy. Tyttö polkee ilmaa ja kitisee välissämme aina ihanaan aamu kahdeksaan asti, jolloin on noustava viemään koira ulos. Yön saldo on nukkumista kahteen asti, jonka jälkeen puolihorrosta ja täysin hereilläoloa aina aamuun asti.

Ongelma on pahin, jos vaipanvaihto pitää tehdä jo alkuyöstä, silloin kukaan ei enää nuku koko yönä. Niinpä väliaikaisratkaisuna olemme käyttäneen vaipanvahtamattomuutta. Kakat olkoot siellä vaikka viiteen asti, jos kummempia kitinöitä ei esiinny. Ja kyllä, meillä ei puhuta yöaikaan lapselle, ei leikitetä, ei ole valoja ja kaikki tehdään muutenkin niin smoothisti kun voi.

Näyttääkin siltä, että ipana vain diggailee vaipanvaihdosta siihen malliin, että kokee tehtäväkseen herätä täysin ja ottaa hetkestä kaikki ilo irti. Oli päivä tai yö.