Babytalk

Kun kotimme ovista marssii sisään onnittelevaa populaa jo viidettä viikkoa putkeen, olen valmis kertomaan autuaasti vauvaelämästäni. Kertaan kuulaisesti ne samat ainaiset stoorit aina uusille kasvoille. Synnytykset, supistukset, vauvanhoito ja kommellukset, kaikki nämä tulevat automaationa suustani.

Toistaessani samaa tarinaa kuudetta kertaa saman viikon sisällä, tuntuu siltä, että levy olisi jäänyt pahasti pyörimään. Nimesinkin ilmiön babytalkiksi. Tämä kumpuaa inttiin verrattavasta tilastani, jossa vauva pyörii mielessäni 24/7 ja on ainoi asia mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu. Ei ihme, sillä vauva on kanssani läsnä fyysisesti ja henkisesti tiukasti tunnista toiseen. En ehdi edes lukea aina hesaria, kun jotakin pitää jo puuhata sen kanssa. Ei siis ole kovinkaan kumma jos jutun aiheet rajautuvat kakasta pulautukseen.

Huomaan kauhukseni että olen nykyään todella kiinnostavaa puheseuraa. Minulla ei enää ole muuta kuin baby, mistä puhua. Jatkuvasti. Koko ajan.

Tämä vieraiden ilmaantuessa lumivyöryefektinä kiihtyvä puhatyyli vain yltyy, jos joku kysyy rakkaasta vauvastani jotakin. Tuntuu siltä, että vauvan saavuttua vieraille ei riitä enää mitään muuta "järkevää" puhuttavaa, kuin oman tytön himmeät päivän saavutukset. 10 vaippaa ja yksi oksu. En vain pysty puhumaan enää mitään henkeviä tai maallisia, kuten tulevista presidenttiehdokkaista tahi Kreikan tilanteesta.

Vieraiden lähdettyä huomaan kauhukseni, etten kysynyt tunnin aikana laisinkaan heidän kuulumisiaan. Olen vain onnellisenä höpissyt omaa loppumatonta monologiani. Auts, ei siis pahalla, mutta nämä aivoni ovat kertakaikkisen mössööntyneet.

Varsinkin lapsettomille pariskunnille tämä on hieman kiusallista. Etenkin, jos yllätän itseni kertaamasta synnytystä hieman liian tarkkaan, saan osakseni valkoisia naamoja ja häkeltyneitä katseita. Sori, ei ollut tarkoitus pidentää lapsenhankintaanne.

Tästä lähtien yritänkin, edes joka viidennen keskustelun aloituksen suunnata johonkin muuhun kuin ihanaan ipanaani. Tämä voi olla hieman vaikeaa, sillä ipana itse tuntuu myös pitävän huolen siitä, että tarpeen tullessa se rääkäisee kovaa jos huomiota ei tipu.....