Lapsen hankinta ei kohdallamme ollut läpihuutojuttu. Ympärillämme olevilla pariskunnilla tuntui samaan aikaan napsahtavan punaisia viivoja tikkuihin välillä ihan vahingossakin. Meillä taas lasta tehtiin. Kirjaimellisesti.
Nyt lapsellisena, lapsettomuuden tai lapsenteon haasteellisuuden tilasta toiseen siirtyneenä on välillä vaikea muistaa mitä se oli, kun kahden viivan kansalaisuus oli vielä haave, haaste ja tuska. Muistan kyllä sen, että olisin maksanut miljoonia sille, joka olisi voinut kertoa sen tarkan ajankohdan ja päivämäärän, koska piina loppuu, haaveet muuttuvat todeksi, tai sen tuleeko sitä hetkeä ollenkaan koskaan edes vastaan.
Tietämättömyys toi ainakin omalla kohdallani tuskan hien otsalle. Lapsen hankkiminen, tai saaminen, kuten jotkut sitä haluavat korjata, oli ensimmäinen asia elämässäni mihin ei voinut vaikuttaa. Tällöin oli aika, jolloin toivoin lähipiirini lapsi-ihmisten pitävän pienempää meteliä perheensä onnesta, raskaaksi tulleiden ystävieni hiljenevän hetkeksi ja jopa tuntemattomien vaunujenlykkijäiden kaartavan minut kaukaa.
Nyt kuikuilenkin vaippakasan keskeltä täysin ymmyrkäisenä ja hämmennyksissä, kun tuttavapiirissäni on neljä pariskuntaa, jotka koettavat saada lasta. Muutama on koettanut ja pari vuotta, toiset miltei vuoden, eräs pariskunta ties kuinka kauan. Hedelmällisyysklinikatkin vilisevät jo puheissa. Ilmassa leijuu muutaman osalta jo pienoinen paniikki, aika on käymässä vähiin.
Heidän kesken lapsellisena olo tuntuu vääryydeltä, epäreilulta etuoikeudelta. En halua hehkuttaa onnea, joka on toiselta pois. Olenkin huomannut, että haikaran päädyttyä meidän perheeseen, ovat nämä pariskunnat hiipanneet taka-alalle. Aiemmin, ollessani raskaana, vaihdoimme leikkimielisesti "vinkkejä" siitä, miten raskaaksi hankkiudutaan. Nyt meidän osalta tämä tarina on saanut loppunsa ja konkretisoitunut, ovat he jääneet vielä pysäkille odottamaan. Katkeruuteen tai ahdistukseen sekä välien kylmenemiseen on enää vain muutaman millimetrin matka. Se on ymmärrettävää ja sallittakoon.
Lapsen hankinnassa mikään ei ole reilua, eikä kukaan voi ohittaa jonossa. Siihen tarvitaan biologian lisäksi myös puhdasta tuuria. Meillä kävi säkä ja jos sitä voisi pullottaa, laittaisin sitä heti muutaman kappaleen talteen heitä varten.
Mekin ehdittiin yrittää ja tehdä kaksi vuotta, oli se kummallista kun yhtäkkiä olikin ne kaksi viivaa. Ja nyt on vaikeaa yrittää muistaa että kuulutaan nyt "siihen toiseen ryhmään", raskaana olevat ja lapselliset..
VastaaPoistaNimenomaa, vaikka kahtiajako onkin aika tyly jako, mutta ikävä realiteetti.
VastaaPoistaKoen kuitenkn, että muistan ihan tarpeeksi kipeästi ne tuntemukset, joita lapsettomuuden uhka aiheuttaa, jotta voin edelleen samaistua tällaiseen tilanteeseen. Jos vain joku joskus kehtaa lapselliselta kysyä jeesiä.