torstai 18. joulukuuta 2014

Valehtelisin jos väittäisin...

... ettei tämä käy hermoille.

Meidän isompi tyttö on löytänyt ihanat valehtelun ja huijauksen salat. Joku voisi käyttää tästä lievempiä sanamuotoja kuten juksaus tai höpöjen puhuminen. Mutta kun mimmi ihan suoraan valehtelee päin naamaa.

Tää on joku ikävaihe. Joku sellainen, jossa on tajuttu että totuutta voikin vääristellä oman edun mukaan. Sellainen vaihe, jossa äidille ja isälle ei tarvitsekaan kertoa kaikkea, osan totuudesta voikin pitää itsellään.

Ihan kiva vaihe.

Tämä näkyy kaikessa pienessä, kuten siinä montako xylitolpastillia juuri katosi suuhun. Otitko yhden -kysymykseen vastataan joo, vaikka posket pullottavat.

Toinen ilmenemismuoto on ihana  "äiti sano että saan ottaa", vaikkei tällaista lupaa ole koskaan äidin taholta annettu.

Vihoviimeinen ja kaikista ärsyttävin muoto on se, että tyttö tietää jonkin asian olevan kielletty ja se perkule menee kuiskuttamaan pyyntönsä vaikkapa mummille. Se tampio ei tajua, että kuulen kaiken.

Tai siis se ei vielä tajua. Kohta se tajuaa senkin, että voi kuiskuttaa hiljempaa tai silloin kun äiti ei ole paikalla.

Miten ihmeessä tätä asiaa pitäisi ratkoa?

Yritän kannustaa lasta valitsemaan totuuden. Esimerkiksi niin, että ilmaisen tietäväni hänen huijaavan ja toivovani hänen olevan niin iso tyttö, että osaa valita oikean vaihtoehdon ihan itse.

No tämä ei onnistu sitten alkuunkaan.

Sitten yritän kertoa, kuinka tärkeää on puhua totta, muuten muille tulee harmi.

No ei onnaa.

Sitten kaivetaan taas perus uhkaa, lahjo, kiristä ja  - isännän lisäämä neljäs keino - luo katteettomia lupauksia repertuaari esiin. Mutta ei tämäkään toimi.

Argh.

Pitää kaiketi selittää ja perustella ja kertoa ja odottaa, että ymmärrys rehellisyyden merkityksestä kasvaa kuin kasvaakin pikku hiljaa.

Jotenkin aavistan, että jos tämän hemmetin vaiheen nyt mokaan huutamalla ja riehumalla, seuraa tästä myöhemmin isompia ongelmia salailun ja valehtelun myötä. Viimeistään teininä.

"Meillä on kaikki hyvän täällä kotona. Ei tänne ole tulossa kuin Sanna yökylään. No ei nyt mitään megabileitä tai juomia äiti c´moon....."

Tää on niin nähty tää vaihe.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti