Sukupuolella on väliä, myönnetään. Sillä on väliä ainakin minun todennäköisyyslaskelmissa, joissa tyttö saa kolikon kierähtämään useammin helpon puolelle.
Olen mielipiteestäni hieman yllättynyt, sillä olen aina viisveisannut lasten sukupuolipohdinnoista ja miettinyt että sama se kunhan on terve. Siis näinhän kaikkien kuuluu sanoa. Olen kuitenkin todennut, että ajattelumalli on täysin ympärilläni pyörivien sosiaalisten vaikutusten aikaansaama. Olen tullut huijatuksi.
Sanat "sillä ei ole väliä, kunhan vain on terve" nyt vain kuuluu sanoa tässä yhteiskunnassa, ettei sinua leimata sukupuolirajoitteiseksi tai vauvanhankintarajoitteiseksi. Raskauden myötä en enää ollenkaan ole sitä mieltä, että sukupuolia on se ja sama. Olenkin viimeaikoina toivonut kipeästi sitä helppoa tyttölasta. Millään mulla perusteella on sukupuolta selittele, vaan ihan rehellisesti ja hedonistisesti: tytöt ovat pienenä helppoja ja rauhallisia ja söpöjä ja kuuntelevia. Näin yleistetysti.
No, minkälainen aavitus minulla on asiasta? No ei mikään, mikä on raivostuttavaa. En todellakaan tiedä miltä tuntuu, äidinvaistoni ei kuiskuttele tämän asian tiimoilta yhtään mitään. Isäntä puolestaan on viimeaikoina saanut poikavainun jostain päähänsä (kuulemma siitä, että vauva potkii kovasti -> tuleva fudispelaaja, d´oh!). Saan joka tapauksessa odottaa seuraavaa ultraa ihan kiltisti heitellen kolikkoa. Sitäpaitsi joka tapauksessa X- ja Y -kromosomien valta-asemaankaan en enää voi vaikuttaa (ihan kuin joskus olisin voinut), joten valmistaudun myös ottamaanvastaan mitä tuleman pitää.
Ultrassahan tämä sukupuoli ei välttämättä edes näy, jolloin on palattava asiaan vasta synnytysosastolla. Päätimme kuitenkin yrittää tihrustella toisen intiimialueita, jos kätilö sen sallii, sillä tieto on minulle henkisesti tärkeä. Jos vastassa on Y-kromosomien riemuvoitto ehdin vielä muutamia kuukausia totutella ajatukseen kyllä pojatkin ovat rauhallisisia, eikö? Ja toisaalta jos vastassa on pikku myy, voin hurahtaa pitsiin ja rusetteihin loppuajaksi. Pinkkiä meille ei kotiin kuitenkaan tule.
Sukupuolen selvittämisessä on toinenkin tärkeä pointti. Näin vauva oletettavasti konkretisoituu itselleni paremmin. Tiedän mitä odottaa, kirjaimellisesti. Raskaus on ollut yhtä mielikuvitusleikkiä jostakin olennosta ja olotilasta sekä tulevaisuudesta, jonka olen joutunut kehittämään itse. Nyt mielikuvaat saavat lihaa luidensa ympärille ja mahan turvotus saa hahmon.
Koen, että sukupuolen selvittäminen on tärkeää myös Isännälle, jolle raskaus tulee toivottavasti tätä myöten käytännönläheisemmäksi.
Isäntä saa tietää tuleeko hänestä tyttären vai pojan isä.
vko 21
Heippa!
VastaaPoistaToki tärkeintä on, että vauva on terve, mutta kyllä se sukupuolikin on tärkeä asia. Varmaan kun sen saa tietää niin oppii rakastamaan vauvaa masussa aivan uudella tavalla. Meillä ainakin sukupuolen selviäminen konkretisoitti asioita aivan mielettömästi. Kun me saimme tietää kumpi meille tulee, tapahtui se lopullinen tajuaminen, että meille tulee tosiaan vauva :D
Paljon helpompi myös ostaa vaatteita yms. kun kaupoissa tahtoo valtaosa olla vain sitä vaaleansinistä ja vaalenpunaista.
Meille on siis tulossa tyttö, mutta minä kapinoin sitä vaaleanpunaista vastaan, olen kyllästynyt siihen väriin jo nyt! :D (Serkun tytöt 2 ja 7 vuotiaat on yhtä vaaleanpunaista ja lilaa = minä kyllästynyt) Vaaleanpunaisen lisäksi meillä löytyy vaatteista valkoista, ruskeaa, limen vihreää, violettia ja onneksi vauvasta saa työtön näköisen kun vain yhdistelee tyttöjen ja poikien värejä. H&M:llä kiitettävästi eri värejä :)
Ja niinhän se tahtoo olla, että isät toivoo poikia ja äidit tyttöjä :) Mutta tytöistä tulee kuitenkin isin prinsessoja :)
Voi, mä kyllä sanoisin että pojat on paljon helpompia! Mammanpoikia, jotka antavat äidin valita vaatteet huomattavasti pidempään kuin tytöt. Toki lapsen persoonallisuus ja kasvatus vaikuttavat tähän(kin) tosi paljon, mutta meidän lähipiirissä tuntuu pojat olevan huomattavasti enemmän laid back kuin tytöt. Ja teini-ikää odotellessa... Merkittävästi mieluummin kasvatan teini-ikäistä poikaa (vaikka söisikin meidät vararikkoon) kuin tyttöä - tämä tosin perustuen omaan nuoruuteeni. Olin aivan kamala ämmä kaikille, join ja juhlin, kun taas veljeni oli helppoakin helpompi tyyppi.
VastaaPoista(Mieheni kohdalla nuo sisarusroolit menivät kyllä toisinpäin... Siltikin hän oikeasti pelkää sitä päivää, jos/kun joskus saadaan tyttölapsikin tähän perheeseen. :D)
Kiitos kommenteista ja tosiaan tärkeintä on se, että lapsi on terve, sukupuoli vain tuo siihen kivan pikku lisämausteen mitä tuleman pitää.
VastaaPoistaJa voi ne pojatkin olla helppoja ja sympaattisia (vaikka syövätkin paljon, koko ajan ja ihan kaiken). Itsekin hieman äkäisen teini-iän läpikäyneenä suhtauisin varauksella tyttöjen ainaiseen ihanuuteen =D