Muistan, kun raskaustesti näytti plussaa viimeisimmän kerran ja ryhdyin pohtimaan mitä seuraavaksi ja miten raskaana ollessa oikein toimitaan. Olo oli tuolloin varsin epäuskoinen ja mielikuvat raskaudesta hatarat. Miten tähän kuuluu nyt reagoida, mikä on luontevinta, missä on odotusajan käyttöohjeet?
Ensimmäisenä tietenkin otin yhteyttä neuvolaan (tosin vasta muutaman viikon kärvistelyn ja odottelun sekä epätietoisuuden jälkeen). Heti ensimmäisen soiton ja ajanvarauksen jälkeen iski epäuskoisuus: neuvolasta oltiin sanottu, että ensimmäisellä kerralla pitää jo tietää missä haluaa synnyttää. Olin aivan kauhuissani, miten voisin tietää missä synnytän, kun vastahan olen lukenut raskaustestin manuaalin? Mistä ihmeestä voisin tietää mikä on hyvä paikka? Naistenklinikka uutuuden kiiltävine vehkeineen ja superammattilaisineen, ruuhkaton Kätilöopisto vai ihan vaan Jorvi näin Espoolaisen lähimpänä kotisairaalana?
Valintahan oli sitten Kätilöopisto, puolisokeana tehty valinta, mutta olen siihen kuitenkin edelleen tyytyväinen. Valintani perusta oli niinkin järkevä, että olen itse syntynyt siellä ja mitä ilmeisemmin säilynyt hengissä. Hyvä paikka siis.
Nyt olen päässyt vaiheeseen, jossa toisen ultran jälkeen pitää taas päättä synnytykseen liittyviä asioita, tällä kertaa se missä päin Kättäriä haluaa synnyttää. Haikaranpesässä vai tavallisten kuolevaisten joukossa normiosastolla? Haikaranpesään pitä pyytää lupa. Ongelma on taas se etten tiedä haluanko sinne tai kumpi olisi parempi vaihtoehto. Tämä erikoisosasto Kättärillä on synnyttäjän omia voimavaroja tukeva osasto. Kuulostaa hyvältä, mutta mitä hemmettiä se tarkoittaa? Pidänkö siitä vai olisiko normaaliosasto parempi?
Valintani oli Haikaranpesä. Tämä isännän tekemän taustatutkimuksen ja hänen työkaverinsa suosituksen takia. Kuulemma leppoisa paikka ja ainoa, missä saa jutella muutaman tunnin ajan kahden kesken kätilön kanssa synnytystoiveista. Passaa, niistä minulla riittääki pohdittavaa.
Haikaranpesä tarjoama konsultaatiotuokio kuulostaa mukavalta, mutta taas ongelmalliselta. Osastolla on kuulemma hienot jakkarat, altaat ja pallot, mutta mistä tiedän haluanko niitä ja mikä toimisi parhaiten? Synnytys on nääs uusi asia ja hieman vaikea toivoa siltä jotain saatika pohtia ennalta ponnistusasentoja. Ainoa toive mitä tiedän on se, että tehkää kaikki temput ilman vastaväitteitä, etten tunne mitään jos kipu yltyy pahaksi. Ai niin, ja pitäkää minut ja lapsi niin terveenä, että päästään ehjänä kotiin.
Synnytykseen liittyvät valinnat tuntuvat siis kovin etäisiltä. Ehkä olen itse unohtanut, että tässähän pitää pikku hiljaa orientoitua synnytykseen, eikä vain raskaana olemiseen. En halua kuulla kenenkään synnytystarinoita, en hyviä tai huonoja, enkä neuvoja. Olen painanut synnytyksen postpone -nappia ensi elokuulle. Palataan sitten asiaan. En halua puhua siitä nyt enkä tehdä siihen liittyviä valintoja. En ole valmis.
Minulta puuttuu selvästi vieläkin käyttöohjeet tähän raskauteen. Tai itseasiassa raskaus sujuu hyvin, siis ihan normaalin päivärytmini mukaisesti, mutta ainakin synnytyksen osalta ohjeet on kirjoitettu täysin siansaksalla.
Toisaalta tämä on hyvä, sillä monesti sanotaan että synnytystä ei saa liiaksi suunnitella. Itseltäni vain puuttuvat suunnitelmat kokonaan. Ainoa toive on, että selviän siitä hengissä ilman traumoja.
(no okei toivon, ettei lapsivedet tule loiskuen missä tahansa julkisella paikalla)
vko 24
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti