Mahassani asuu riiviö. Nimensä se on ihan omatoimisesti ansainnut, sillä joka kerta, kun lähestyn edes ajatustasolla huulillani viinilasin reunaa saan käskevän potkusarjan vatsaani. Irti lasista, vasta syksymmällä.
Riiviön kanssa oli hiljattain toiset treffit. Ihan kasvotusten. Tai siis melkein, koska ultralaite oli välillämme tulkkina. Riiviö asustaa mahassa pää alaspäin vasemmalle suunattuna. Ultrassa sain ahaa -elämyksen ja ymmärsin, että siksi ne potkut myös tuntuvat aina vain oikealla puolella. Juuri ne jättipotkut, jotka säikäyttävät välillä Isännän, ja joiden voimakkuudesta päätellen Isäntä veikkasi sitä pojaksi. Siitä siis myös yksi syy nimittää keskenkasvuista Riiviöksi.
Riiviö kölli ultrassa hiljaisena, eikä onneksi pitänyt joka iltaista zumbatuntiaan mittausten aikana. Vähän se heilutteli jalkojaan ja käsiään, mutta sympaattisen maltillisesti. Oli hauska nähdä, että mahassa liikkui jokin ihan omaa tahtiaan.
Ultratäti oli Pohjanmaalaistaustainen rempseä nainen, joka mittasi riiviön strategisen mitat asiallisesti. Täti nauratti tulevia vanhempia tokaisemalla, että laiha ja pitkä luikku sieltä on tulossa, kuten vanhempansakin näemmä. Hauskaa, että lapsemme ensimmäinen vanhempiinsa yhdistävä piirre on pitkä ja puikulanomainen kroppa. Otan osaa. Täytynee myös ostaa vauvan vaatteita, jotka ovat sitten isoimmasta päästä. Mahtuukohan se edes suvun vauvakoppaan nukkumaan?
Eniveis, pohjanmaalaisella tarkkuudella tehdyn ultran jälkeen huokaisimme helpotuksesta. Kaikki oli hyvin. Kuin merkiksi Riiviö pullisteli vielä habaansa näyttävästi viimeisessä kuvassa, josta Isäntä oli heti ylpeä. Siinä riittää elinvoimaa yllin kyllin.
Kotimatkalla herkistyin, meille tulee vauva.
Myöhemmin kotona fiilisteltiin vielä ultratädin antamia kuvia. VAuvalle on kummallisen iso otsa tulossa, mutta nenä on söpö ja siro. Pieni se on vielä kuin kirppu, mutta kasvamaan päin ja jo nyt ihan oikean vauvan näköinen. Laiha luikku. Meidän oma.
Rv 23
Ps. Sukupuolenkin saimme tietää, mutta siitä oliko Isäntä oikeassa potkujen suhteen, kerromme vasta syksyllä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti