Sotku tuli

Sotku tuli!

Terveisiä värikylvystä! Mielenkiintoista puuhaa. Mielenkiintoisessa seurassa. Torstai-iltana kohtasi kasa erilaisia äitejä, eri-ikäisiä mukuloita ja erilaisia tekstuureja ja värejä. MLL:n järjestämä värikylpy 2-4 vuotiaille oli hauska päivän piristys. Olimme reippasti porukan kuopukset, mutta ei se menoa haitannut.

En ole harrastellut oikein mitään mukulan kanssa paria muskarikuukautta lukuunottamatta. Ja ai niin, oltiin me vauvauinnissakin kauan aikaa sitten. Mutta eihän sitä todellakaan ton ikäisen kanssa tarvitsekaan touhuta mitään erityistä ja mieltä laajentavaa aivojumppaa sen kummemmin. Itselläni vain oli jotenkin tarve päästä tekemään jotain muuta, kuin koti-työ-koti -oravanpyörää päivästä toiseen. 

Värikylpy ideana on hauska. Pistetään sotkun kestävät vaattee päälle. Istuudutaan lattialle pressun päälle rinkin. Touhutaan oman paperin (ja vähän vierustoverinkin) kimpussa vaikka minkä kummallisen mönjän kanssa. Meille osui kurkumaa, perunajauhoa, kokonaisia mustaherukoita, mungopapuja ja oransseja linssejä. Jotakin karkeaa maissisotkua sekä perunasuurimoita putosi myös jossain vaiheessa ohjaajan toimesta paperimme kulmalle.

Koomisinta oli, että kun ajatuksena oli sotkea, minkä sielu sietää, käyttäytyivät miltei kaikki ryhmän lapset päin vastoin. Useammalta taholta kuului hyi likasta, tai ei saa sotkea. Meidänkin murmeli totesi huolestuneena poksauttaessaa mustaherukan, että sotku tuli. Näki, että kotikasvatus oli muksuilla kunnossa.

Massahysterian lailla leviävä sotkun pelko johti jopa siihen, että lapsi kerrallaa pyydettiin ohjaajalta ahkerasti paperia käsien pyyhintään. Ja kun ne oli saatu puhtaiksi, vei uteliaisuus kuitenkin taas voiton. 

Poks mustaherukka, läts perunajauhovesiseos, raps mungopavut.

Muiden paperille piirtyi vaikka mitä hienoja aurinkoja ja kaikenkattavaa picassomaista väripalettia. Meidän paperille muodostui lähinnä taikinaa perunajauhojen ja vesiseoksen ansiosta. Samoin molempien housuille ja paidalle. Tilataidetta.

Kakkososassa värjättiin pensseleillä askartelukankaaseen. Kätevää ja ei yhtään sokuista. Väri imeytyi vikkelästi huokoiseen kankaaseen. Yritin ensin kertoa sotkemisen seassa kunnon äitinä kuinka sinisen ja keltaisen sekoituksesta tulee vihreää ja punaisesta ja sinisestä violettia. Lopputulemana pistin opetajaäidin jäähylle ja keskityin itsekin sotkemaan. Lits läts, viivaa toisen päälle. Cool.

Käytetyt värit olivat kuulemma terapiavärejä ja niitä vaikutuksia niillä olikin. Kaiken tämän olisin voinut kotikylppärissäkin tehdä, mutta oli ihanaa antaa jonkun toisen ohjata puhastelua. Sai itsekin heittäytyä vietäväksi eikä olla aina se puuhastelun vetäjä. Eikä tarvinnut siivota!

Suosittelenko? No joo, ainakin niille, jotka uskaltavat julkisesti olla taikinan peitossa. Värikylpyyn ei kuitenkaan kannata mennä hakemaan mitään taiteilijakasvatusta. Siellä ihan oikeasti vaan puristellaan marjoja piirissä ja yritetään olla mäiskimättä kaveria pensselillä silmään. Mut mä diggasin.