Viikonloppu takana, muksu yhden yön hoidossa, kahdet täyden yön unet putkeen. Vihdoin ja viimein! Oiskohan tää yösekoilu nyt vähäksi aikaa sitten siinä?
Sen sijaan uusi mörkö nostaa päätään. Kohtasimme sunnuntainta ensi ketaa kahden tunnin megaraivarit päiväunien kanssa. Muksu on viimeaikoina yhä huononevissa määrin suostunut menemään nukkumaan. Päiväsaikaan ollaan väsymyksestä seis, mutta ei kirveelläkään suostuta uinumaan. Fantastista.
Eilen unien sijaan vedettiin kaksi tuntia hoosiannaa omassa sängyssä, vanhempien sängyssä olohuoneen lattialla, sohvalla jne. Lopulta huutava jälkikasvu urvahti syliini. 15 min ennen kuin vieraiden piti saapua (jotka tietty oli ajoitettu tulemaan sopivasti päiväunien jälkeen, mutta kohtalo päätti toisin).
Murphyn laki.
Harkitsen vakavasti päikkäreistä luopumista tai operaatio vaununukutamisen uudelleen käynnistämistä. Jopa tutin hankkiminen ja opettaminen 1.5 vuotiaalle on käynyt mielessä. Kaikki keinot käyttöön kun hätä iskee.
Onneksi vieraaksemme sattui ystäväpariskunta 2.5 vuotiaine muksuineen ja isoine mahoineen. He kuittasivat nukutusongelmat tuttuina ja kertoivat koettaneensa synkimpinä hektinä jopa klassista musiikkia nukuttamisen apuna iPadiltä jonkun automaattisen ajastusaplikaation kanssa. Huh, onneksi muillakin sekoillaan tasaiseen tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti