Mihin tässä maailmassa päädyttäisiin ilman leegoja? Niistä voi rakentaa loputtomiin vaikka mitä järkevää ja järjetöntä. Uudestaan ja uudestaan. Muksu saattaa yhtäkkiä huutaa riemuissaan leegoja ja isi tänne tai äiti istu tähä, jolloin ei auta kun haudata itsensä hetkeksi värikkäisiin muovineliöihin lattiatasolle.
Hitti on tällä hetkellä toooni eli niin korkea pino, kuin palikoista vaan ikinä lähtee. Toonia rakennetaan syvässä hiljaisuudessa ja pieteetillä. Kun ilmiömäinen teos saavuttaa lakipisteensä ja kaatuu tai katkeaa kahtia, tulee raivo. Mutta onneksi vain ohimenevä.
Olen huomannut myös onnistuneeni lapseni itsetunnon tukemisessa lositavasti. Mukulani, pieni opportunustini, taputtaa itselleen aina haltioissaan kun yksi duplo napsahtaa kiinni toiseen. Joka kerta. Meillä siis myös taputetaan useaan oteeseen pitkin päivää...
Itsekin olin jokseenkin leego-orientoitunut pienenä. Musitan keissin, kun salaa ystäväni kanssa jekutimme vanhempiamme. Olimme saaneet heiltä karkkirahaa, mutta hiippasimmekin kaupunkiin stokkalle asti ja ostimme leegosarjan osan. Rakennussarjan kanssa sitten hiippasimme kotiin ja piilottelimme sitä henkemme edestä, ettei vanhemmille olisi selvinnyt makeisten vaihtuminen tuunaa itsellesi palmusaari -rakennussarjaan.
Duplot ja leegot ovat mahtavia ja kirppiksillä yksi eniten etsitty artikkeli. Erityisesti eläinhahmoja kaivattaisiin. mistä niitä saisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti