Loman tarpeessa

Silmänalusten tummat renkulat kasvaa kasvamistaan, onneksi on perjantai. Olo on taas hasardimmasta päästä aamuliikenteessä. En jaksa keskittyä ajamiseen. Univelat painaa.

Olen taas saavuttamassa pisteen, jossa hiukset märkänä nukkumaan menon seurauksena saavutettu kampaukseni ei jaksa enää hätkähdyttää peilistä. Töihin mennään, vaikka tukka seisookin päässä painovoimaa uhmaten. Sen siloittamiseen käytetyn ajan koomaan mieluummin aamupalapöydässä tyhjyyteen tuijottaen.

Työpaikalla keitän vapisevin käsin kupin kahvia. Tarvitsen aamulääkkeeni. Olen tätä nykyä siitä riippuvainen, sillä muuten nukkumatti roikkuu suupielessäni loppupäivän. Työtuoli vetää puoleensa nokosten merkeissä. Voisikohan sitä vähän torkahtaa, eihän kukaan huomaa?

Mielessä on viimeaikoina käynyt pohdinta, että meninköhän sittenkin liian aikaisin töihin? Olisiko sittenkin pitänyt odottaa, että muksu on lähempänä kahta ikävuotta ja osaisi nukkua yönsä paremmin? Työn ja yöhulinoiden yhdistäminen on aivan jäätävää puuhaa.

En kuitenkaan olisi voinut olla kotonakaan. En ole kotiäiti-ihmisiä. Siinä hulluudessa on omat sudenkuoppansa, kuten ytimekkäästi Äitilandiassa tilitetään. Tarvitsen aivojumppaa aikuisten kanssa. Muuten olen ihmisraunio. Siitä olen kuitenkin samaa mieltä, että osa-aikaisuutta olisi voinut jatkaa vielä tämän kevään. Olisi sitten ollut enemmän niitä huilipäiviä ja päikkärimahdollisuuksia.

Raskasta tämä aika on myös muilla pienlapsiperheillä, emme varmaan ole isokaan poikkeus. Tehdessäni pikagallupin officekerroksessamme huomasin kuitenkin, että kaikki muut äidit tekevät kuusi tuntista työpäivää. Minä olen ainoa, joka vetää 8 tuntista.

Olisiko tässä ratkaisu oravanpyörään, että se hellittäisi edes vähän? Tuskin se öitä rauhottaisi, mutta olisipahan kevyempi tahti töissä. Suunnitelmissani on myös ensi syksynä olla joka toinen perjantai kotona. Isäntä on systeemistä myös kiinnostunut. Tukkaputkella työelämässä rämpiminen ei ole tämän hetken elämässämme korkeimmalla intressillä, vaan koti kutsuu (ja väsymys vie).

Ensi viikolla isännällä on työmatka Köpikseen. Ilmoitin, että minähän en tänne jää rannalle ruikuttamaan. Inhoan YH-viikkoja ja väsyneenä ne ovat tuplakamalat. Pakkaan siis kimpsuni ja kampsuni muksuineen päivineen ja lennän avecina Tanskaan. Perillä katsastetaan Tivoli, Eläintarha ja Ströget. Ja hotellin ihanat sängyt. Siellä on aikaa nukkua päikkärit.