Tämä mielipide ja kokemus on sitten täysin subjektiivinen minä kokemus. Täysin vailla mitään yhteiskunnallista kannanottoa tai äitikollegoiden panettelua.
Minusta on tullut parempi äiti, kun esikoinen jäi tarhaan ja saan olla vauvan kanssa kahden kotona.
Pläts, sieltä tuli kasvatuskeskustelujen kauhu, täysin äidin näkkulmasta veistetty totuuden poikanen. Vailla katumuksen häiventä. Olen niin monena aamuna kiitellyt itseäni hyvästä valinnasta ja päätöksestä pitää itsepintaisesti tarhapaikasta kiinni, vaikka jäin samalla kotiin vauvan kanssa.
Kohtasin pitkin syksyä veristäkin vastarintaa aiheesta milloin mistäkin. Sain tuta haukkuja ja epäileviä lauselmia niin päiväkotipaikkaa hakiessa, kuin sukulaisiltakin. Osalla tuttavapiiristäkin naapureita myöden oli sanottavansa siihen, onko soveliasta jäädä vain yhden mukulan kanssa kotiin.
Mutta kuten sanottu, arvioin omaa jaksamistani milloin milläkin mittarilla. Pohdin tuntemuksiani äitinä ja perheemme voimavaroja. Haastattelin ystäviäni, kahden lapsen urheita kotiäitejä, aiheesta pilaanko esikoiseni jättämällä hänet hoitoon vai onko koti todella parempi paikka lapselle.
Lopputulemana pidin pääni. Esikoinen pysyköön tarhassa. Kärsin pitkään huono äiti mietteistä ja koin piston sydämessäni aamuisin hoitoon lähdettäessä. Kunnes tajusin, että tämähän toimii. Fantastisesti.
Todettakoon, että arki ei ole koskaan ollut näin sujuvaa. Kiitänkin itseäni päätöksen lujuudesta. Saan nimittäin järkyttävien öiden jälkeen levätä kotona vauvan kanssa, jos olen kuoleman väsynyt. En myöskään ole kodin vanki, vaan yhden lapsen kanssa liikkuminen on helppoa. Erityisesti kun kyse on toisesta mukulasta, sitä uskaltautuu vaikka mihin haasteisiin!
Nyt jaksan myös touhuta vauvan kanssa pitkin päivää. Meillä kakkonen ei ole vain sitterissä parkissa, vaan saa paljon huomiota, kuten siskonsakin aikanaan. (Tässä sitten salakavalasti kasvatan kahta esikoissyndroomaista,
Kotona yhden mukulan kanssa arkikin pyörii pyykkikoneen ja tiskikoneen muodossa tehokkaasti, koti ei ole ydinrähjähdyksen kourissa kuin muutamina päivinä viikossa. Lämmintä ruokaa löytyy oikeaan aikaan pöydästä ja maito ei ole koskaan loppu. I like it this way.
Lisäksi mahtavaa on se, että ykkönen rakastaa tarhaansa ja tarhakavereitaan. Meillä halutaan maanantaina hoitoon. Iltapäivällä haetaan tyytyväinen tyttö kotiin, joka kertoo että Wilmalta kaatui ämpäri ja että Jepeltä kastui tänään saappaat sekä sukat.
Ja mikä parasta, kun isompi muksu on maanantait ja perjantait kotona, odotan sitä lämmöllä. Silloin tehdään aina jotan superia. Koska äiti kerrankin jaksaa!
Hyvät äiti- ja isikollegat olkaa rohkeita ja pitäkää tekin päänne. Joskus se kannattaa vaikka ympäristö mutristaisi suutaan. Mahtavaa maanantaita!
Teksti voisi taas olla omalta näppikseltä. En ole itse uskaltanut moista aihetta avata blogissa (kun olen pelännyt noja nillittäjiä), vaikka ehkä rivien välistä onkin voinut lukea, että esikoinen on jatkanut hoidossa kuopuksen synnyttyä. Tämä ratkaisu on meille kaikille parempi ja varmistaa vielä senkin, että kuopus pääsee samalle, maailman parhaalle pph:lle vähän kasvettuaan.
VastaaPoistaNillittäjät tervetuloa, ääntä mahtuu maailmaan =)
PoistaSullak äy ihan mieletön munkki jos pikkunen pääseen isomman perässä samalle tutulle hoitajalle. Meilläkin oli tämä kuvio mielessä ja miltei varmistuiin, kunnes espoon kaupunki päätti ystävälisesti lopettaa yksityisen hoidon tuen yli kolmivuotiailta.
nyt meidän isompi joutuu syksyllä tavistarhaan ja pienempi varmaan menee perässä kunhan koen itseni taas työelämään sopivaksi. Ole siis iloinen puolestasi, että saat molemmille mukuloille noin hyvän mahdollisuuden päivähoidon suhteen!!
Meillä on käynyt koko tuon hoitopaikan suhteen ihan mieletön onni. Hoitaja on vilpittömästi kehuen maailman paras, josta myös kaikki hoitolapset pitävät. Hoitajalla ei ole koskaan hoitolapsista vajausta, vaan ennemminkin hänelle jonotetaan, kun kehu kulkee suusta suuhun. Kymmenen minuutin matka hoitopaikkaan on mahtava bonus, puhumattakaan siitä, että lapset pääsevät samaan paikkaan. Tiedän (varsinkin meidän asuinalueellamme, jossa hoitopaikkaa on ylipäätään vaikea saada) olevani hyvin etuoikeutetussa ja onnellisessa asemassa.
Poista