Kohta pitää taas pelätä ovikellon soittoa. Vaikka tv-lupatarkastus on jo loppunut hetkis sitten ja oven uskaltaa jo välillä avatakin extempore vieraille, on yksi koitos vielä edessä. Nimittäin palmusunnuntai.
Meillä ei vielä tähänkään päivään mennessä ole onnistunut ikinä olemaan mitään annettavaa virpojille. Kun horteisena palmusunnuntaiaamuna sitä kauhuksen herää ensimmäiseen kilkutuksen, tekee mieli kadota maan alle. Punaposkiset noidat oven takana vaativat palkkaa.
Huonon omatunnon kourissa sniikkailen sulkemaan kaikki verhot ja ripustan norovirus vaara -kyltin oveen. Älkää soittako, minulla ei ole vitsaa vastaan lahjuksia. Unohdin taas käydä kaupassa! Morkkis!!!
Mä aina ostan karkkeja siinä toivossa että naapurin lapset tulis virpomaan mut ei ne koskaan tuu! Sit joudun ite syömään ne kaikki namit... :P
VastaaPoistaVoi mikä harmillinen takaisku =)
VastaaPoistaonnistuin sittenkin varautumaan tähän päivään, kaapista löytyi anopia tänne raahaamia pahoja suklaanameja. Nyt on hyvä syy päästä niistä eroon!