oireilua

Viimepäivinä kummalliset unet ja ajatukset on täyttäneet mielen. Yritän olla kuin mitään en huomaisikaan. Ihan tavallisesti, vailla paniikkia.

Toissa yönä uniini singahti vauva, extempore ja selittämättä, kuten unissa on tapana. Pieni ja ruttuinen muksu vaati imettämistä. Karui nälkänsä kuin hyeena. Ryhdyin oitis toimiin mutta kauhusta kankeana. Miten helvetissä tämäkin hoidettiin? Asiat rullasivat kuitenkin kuin elokuvissa. Mähän osaan tämän - hihkuin ja rynnistin oitis liivinsuojien tykö, nakkasin maidonkerääjän desinfiontia varten kattilaan ja muksun kainaloon syöttömurkun (tämä on patentoimani imetystyyny, ikeasta ostettu jättiläismäinen mustapunainen muurahainen) kanssa. Tämän jälkeen unen rationalisuus sitten päättyikin, kehiin astuin ala-aste ystäväni prinsseineen ja kumppaneineen. Se siitä.

Viime yönä sama tahti jatkui. Oltiin samaisen ystävättäreni kanssa ja muutaman muun mimmin kanssa matkalla lukion avajaisiin. Kaksi seurueesta oli raskaana ja kas kummaa, synnytys päätti käynnistyä juuri kun astuttiin vanhaan ihanaiseen koulurakennukseemme sisälle. Ja minä tsemppasin synnyttäjiä kuin viimeistä päivää. Ja sitten soi herätyskello. Vältyin kätilöinniltä.

Siis mitä tää nyt on, hormoneja, kevättä vai lasketaanko tämä jo vauvakuumeeksi?