Olen taas vaihteeksi miettinyt blogin ja lapsen oikeuksien yhdistämisen haastetta, mistä on julkisestikin käyty ikuisuusdebattia ties missä, kuinka paljon ja ties kuinka tasokasta. Olen todennut tässä syvässä hiljaisuudessa ja harkinnassa että minun täytyy ryhtyä toimiin ja tehdä asian kanssa omat ratkaisuni.
Olen jo pikku hiljaa nostanut blogin suojauksia, estänyt kopiointia ja tägännyt kuvia. Tämäkään ei vielä mielestäni riitä. Ei sinänsä ettäkö kanssakärsijöidenbloggaajien ratkaisut olisivat vääriä tai oikeita, tähän mustavalkoisuuteen kieltäydyn lähtemästä, vaan kiristän kriteerejäni siksi että en ole varma osaanko tulkita valtavalla kohinalla etenevää ja ehkä hieman arvaamatonta mediaa sittenkään ihan viimeiseen pisaraan asti oikein.
Vara ei venettä kaada, eihän?
Koska murmeli ei enää näytä tusinavauvalta, vaan tytöltä uniikkine päivä päivältä vahvistuvine kasvonpiirteineen, on aika toimia. Nyt on aika mennä piiloon nallen taakse.
Olin laiska vuonna 2009 kun aloin bloggaamaan, enkä lisännyt kuvia. Ja sitten siitä tuli vähän niinkuin pointti, etten lisää mitään, edes piirrettyä ja netistä pöllittyä kuvaa.
VastaaPoistaJa tähän ratkaisuun olen ollut tosi tyytyväinen.
- vaikka mielummin itsekin luen sellaisia blogeja joissa on kuvia -
Hei mistä toi nalle on? Aika ihana, ihmettelin sitä jo edellisessä postauksessa :D
Ei varmaan yhtään pöllömpi periaate sinulla. Tässä onkin visuaalisuuden ja tavallaan kauneuden ristiriita turvallisuuden ja etiikan kanssa.
PoistaToivottavasti ratkaisuni toimii molempiin suuntiin. Rakastan kuvien kanssa kikkailua, mutta olen huolissani niiden näkyvyydestä. Vai pitääkö siitä olla huolissaan? En tiedä.
Ja tuo Nalle on joskus vuosi sitten lahjaksi saatu Marimekon otus =)