torstai 28. maaliskuuta 2013

Freud ja äiti

Kuva lainattu 

Ystäväni on pulassa. Hänen voimansa kotona ehtyvät, sillä äitimyytti vie kuuliaista naista 6-0. Kiltin tunnollinen, riipaisevan kunnollinen, vaarallisen kärsivällinen ja äärimmäisen altruistinen luonne on yhdistelmä, joka kaataa äidin kuin äidin. Tai ei aina, mutta monta kamelin selkää olen nähnyt katkeavan. Myös omani.

Äitiyttä suoritetaan ensimmäisenä vuotena ihan kympillä. Kukaan ei ole syntynyt äidiksi, vaan äitiä repivät monet toiveet, ennakkoluulot ja ympärisön paineet. Kotimatka synnäriltä on aivan liian lyhyt äidiksi syntymiseen. Toisille äitiys loksahtaa nopeammin ja helpommin kohdalleen, toiset joutuvat tekemään duunia sen eteen.

Pahin vihollinen äidille on äidin eräänlainen sivupersoona, superego toinen äiti. Yleisemmin toinen äiti pomppaa eteen neuvolassa, kirjallisuudessa, tarinoissa. Täydellisen äidin myyttiä kerrotaan harva se kahvihetki eteenpäin. Mäkin tunsin yhden joka vaan jaksoi ja jaksoi imettää, vaikka tissit olivat ihan verillä. Ahaa, tuossa kulkee siis alaraja, munkin täytyy kestää kun näköjään  k a i k k i  muutkin jaksavat.

Toisen äidin lapsi on tietty myös ideaalitapaus nukkumisen ja ruokailun kanssa. Syö ikäkautensa mukaisesti täydellisen täsmällisesti kiinteitä 4kk iässä, karkeampaa 8kk iässä ja tottakai kaikkea mahdollista vuoden iässä. Se pottailee viimeistään 2 vuotiaana ja puhuu, kävelee, istuu, laskee ja saa Nobelin palkinnon sosiaalisesti hyväksyttävässä aikataulussa. Standardiainesta sekä äiti että lapsi.

Toinen äiti harvemmin henkilöityy kehenkään ns. idoliin, mutta on voi toki tuttavapirissäkin olla se kiusallinen äiti teresa, täydellinen äiti. Enimmäkseen kyse on kuitenkin sosiaalisesta ilmiöstä ja siitä minkälainen hyvän äidin kuuluu olla.

Äidin toinen tuttavuus on kolmas äiti. Se on rakentanut äitiyden minimivaatimuksen jo valmiiksi liian korkealle. Tämä tunteisiin perustuva id ryökäle asustaa tuoreen mamman päässä ja kuiskii hänen korvaansa minkälainen äiti olen aina halunnut olla. Tämän äidin suusta kuuluvat lauseet "äitinä en ikinä istuta lastani tv:n ääreen", "lapseni ei tule koskaan syömään purkkiruokaa" ja "meillä ei syödä korviketta".

Kolmas äiti saa äidin itkemään huonouttaan, raivoamaan turhautumistaan, katumaan raivoamistaan ja häpeämään oman ajan kaipuutaan. Se puskee äitiä kovempaan suoritukseen, kiduttaa, riistää ja raastaa. Se hilaa rimaa entistä korkeammalle ja saa äiti poloisen pohtimaan miksi äitiys ei ole sitä mitä kuvittelin, miksi en osaa olla sellainen äiti kun haluaisin?!

Mutta missä on se ensimmäinen äiti, ego? Se, joka on laskeutunut pilvilinnoista maanpinnalle. Se, joka osaa hoitaa lasta 24/7, mutta osaa olla samalla myös olla itsekäs ja tahtoa vapaapäivän. Se oikea arjen monikasvoinen äiti, joka joskus mokaa ja joskus onnistuu. Se on se oikea äiti.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti