03.20
Saan terävän kyynärpääiskun kylkeeni. Mitä? Toi huutaa, hae se tänne nukkumaan. Okei. Raahaudun lastenhuoneeseen ja kaappaan kirkuvan kakaran kainaloon ja painelen takaisin makuuhuoneeseen. Muksu väliin perhepetiin ja unta kaaliin.
03.59
Saan edelleen teräviä iskuja eripuolille kehoa. Mukula monottaa minkä kerkiää. Lyö oikeaa koukkua. Tunkee kantapäätään korvaani. Saakeli, nyt riittää. Vasyttää aivan simona. Nappaan muksun takaisin kainaloon ja ilmoitan, että nyt on aika mennä sittenkin omaan sänkyyn nukkumaan.
Vien sen sänkyyn. Alkaa jäätävä huuto. Muksu nousee sängyn laitaa vasten joka toinen minuutti ja huutaa kuin syötävä. Lasken sen alas takaisin, paijaan, silitän, näytän selkää, lasken alas paijaan. Paijaan. Paijaan. Olen hyvä ja kärsivällinen äiti.
04.22
Muksu on ollut hetken hiljaa, loistavaa. Nyt voin poistua huoneesta. NAKS - nilkka naksahtaa. UAAARHG, BYHYYÄÄÄH!
V***u.
..Paijaan paijaan.. olen kärsivällinen äiti... hinaudun pikkuhiljaa ovea kohti. NAKS -sanoi lattia. UAAARHG!
04.30
PERKELE NYT RIITTÄÄ! Korotan ääntäni ja hyökkään sängyn ylle. Pistän muksun reippaalla taklausotteella makuulleen ja tokaisen hampaat kiristellen että nyt perhana nukut. Nyt on yö!
04.43
...UAARGH jatkuu edelleen ehkä kovempanakin jos mahdollista...
oooommm, 1-2-3-4-5-6....100, joogahengitykset kehiin, whuuzzzaaah kyllä mä tän kestän
Paijaan, silitän lasken alas sänkyyn, paijaan.
BYHYÄÄÄ!
mä en jaksa, mä en jaksa, en jaksa, enjaksaenjaksaenjaksa
NAKS - sanoo järkeni, tällä kertaa nilkan sijaan. Ilmoitan huutaen lapselle että äiti menee nyt saakeli nukkumaan, heippa perhanan kakara ja paiskaan lastenhuoneen oven perässäni kiinni niin että naapuritkin varmasti heräävät. Rymyän makuhuoneeseen, ilmoitan uniselle isännälle että ei kiinnosta enää vi***akaan ja tungen korvatulpat aivokurkiaiseen asti. Mä en enää ikinä lisäänny -hokema tuudittaa lopulta uneen.
Että sellainen yö.
Hyvää sunnuntaita vaan kaikille, toivottavasti yönne oli parempi.
I feel you sis. Kun luovuttiin tuteista, 1,5 vkoa tota öisin viime syksynä. Sillon tyyppi oppi nukkumaan meidän välissä. Nyt kun siirryttiin isojen poikien sänkyyn ja samalla opeteltiin pois siitä, että herätessään pääsi meidän väliin, 5 vkoa tota samaa. Ja molemmat työssäkäyviä vanhempia. Parhaimmillaan olen nukkunut 3h siinä 130cm pitkässä punkassa kääpiön kanssa, kun ei muuten tullu mistään mitään.
VastaaPoistaJa joo, on mennyt hermo. Kääpiöön, mieheen, itseeni. Ihminen on väsyneenä hirviö. Se on inhimillistä, oikeesti. Ja joo, nyt se nukkuu yönsä pääosin läpi heräämättä, ja nukahtaa itsekseen iltaisin. Vaatii aivan sikana hermoja, sen kunnon päätöksen jonka takana molemmat seisotte (myös yöllä), ja vielä vähän lisää hermoja. Mutta kyllä se kannattaa, huomattu on :)
Kiva kuulla, että muuallakin menee mörköjä öiseen aikaan. Tuskaisinta on se, että tietää tämän menevohi joskus, mutta haluaa sen tapahtuvan nyt, mahd pian, ei ensi kuussa.
VastaaPoistaPuuh. Mustine silmänalusineen rämpivällä äidille ne hermot kiristää vielä päivälläkin. Onneksi muksu lähtee isännän kanssa mummolaan kylään. Ketuttaa nähdä koko kakaraa.
Ja joo, tää töiden ja yövalvomisien yhdistäminen on ihan sairaan vaikeeta. En olisi sekuntiakaan jaksanut olla enempää kotihoitajana, mutta ei tämäkään helppoa ole.
Toivossa on hyvä elää, ensi yönä uudet kujeet (hope not).
Meillä oli samanlaista pari kuukautta sitten, yritin silittää ja sanoa että nyt nukutaan mut eihän siitä mitään tullut. Meillä on onneks vielä vieraspeti lastenhuoneessa niin menin lopulta siihen nukkumaan ja ilmotin (huusin) et äiti on täällä, nyt nukutaan enkä varmana nosta sua siitä sängystä ylös. Parin yön jälkeen loppy yöheräämiset kun ei saanut haluamaansa huomiota. Onneks toimi suht nopeasti, mun hermot ei sit kestä yhtään öisin
VastaaPoistaMä olen harkinnut myös tuota patjaa lattialle niinä synkimpinä öinä. Toistaiseksi olen hiipannut tilanteen rauhoittuessa omaan sänkyyn vaikka siinä vierähtäisi tunti pari.
VastaaPoistaAika jäätävää hommaa tämä nukkumaan opettelu. Voi kun perhepeti toimisi, enkä saisi kantapäästä jatkuvalla syötöllä naamaani =)