Kun isäntä muutama viikko takaperin oli reissussa sen tuskaiset 6 päivää ja itse kökötin uhmaansa tukehtumaisillaan olevan kakaran kanssa YKSIN koko ajan, teki mieli lähteä litomaan. Siis kävellä ovesta pihalle, jättää itkupotkuraivarit koiran hoitoon ja lähteä kaupungille shoppailemaan.
Huolimatta muhkeista brysselinvohveleista ja sokerisista macaronseista, teki aivan uskomattoman tiukkaa kuulla että hoitovastuun vaihtuessa, pakkasi isäntä muksun ja itsensä mummolaan täyshoitoon.
Mitä vit.
Pieni piru sisälläni manasi anopin taas maasta taivaaseen ja takaisin ja isännän siinä samalla myös. Prkl. Minä kärsin kotona kokonaiset kuusi päivää täysin omavaraisesti ja yksin. Ja sinä isäntä saakeli kehtaat ottaa sen muksun täysihoitoon, missä anoppi murmelin suupielten lisäksi pyyhkii omasi. Yhtäkään ruokaa et joudu sillä reissulla valmistamaan, yhtäkää vaippaa et joudu vaihtamaan, yhtäkään ruokaa syöttämään etkä varsinkaan joudu taistelemaan nukutuksien kanssa. Koska äitisi hoitaa ne.
Saat sen sijaan rutkasti omaa aikaa, päikkärit koska tahansa ja vaikka kuinka monta kertaa, pitkät aamulokoilut sängyssä, yksinään suoritetut vessakäynnit. Minä en niitä paljoa nähnyt kun sinä olit siellä prkl työreissulla.
Marttyyrivalituksen aarioita mielessäni noin viikon verran huudeltuani totesin, että tyhmähän se on joka ei tuollaista täyshoitoa käytä. Pitäisi hommata itsellenikin ensi kerralla joku täyshoitopaikka. Ja ai niin, olinhan itse samaan aikaan lomamatkalla äitini ja siskoni kera... Että ehkä tämä reiluus ja kohtuus sittenkin tapahtui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti