Aivan absurdia! Pesukoneessamme pyöri eilen kasa vauvan vaatteita. Siististi omien ja Isännän kalsareiden keskellä. Pesuohjelman tauottua ne siirtyivät killumaan siistiin riviin pyykinkuivaustelineeseen keskelle olohuonetta.
Mieletöntä!
Lisää absurdiutta lisää se, että osa tavaroista on omiani. Siis minun vanhoja vaatteita. Minun ensimmäisiä vaatteitani tässä maailmassa. Äitini toi meille eilen kassillisen löytöjä vinttikaupasta eli kerrostaloasuntonsa vintiltä. Mukana oli muun muassa potkuhuppariviritys, joka kuulemma oli päälläni ensimmäisenä jouluna. Kyseinen huppariasu on vielä edesmenneen isoisäni ostama ja siksi erityisen rakas äidilleni. Muistan nähneeni kuvankin, jossa pallonaamaisena istun äitini sylissä kyseinen asu päälläni.
Mukana on myös tiukkoja helmiä suoraan ysäriluvun äitiyspakkauksesta pikkusiskoni jäljiltä. Löytyy haalaria ja potkuasuja sekä ensipeite, jotka ovat kylläkin jo aikaansa nähneet. Lisäksi kassista löytyi Marimekon niin retro räikeän punainen verkka-asu että huimasi ja pisteenä i:n päälle Turtles -printtinen huppari! Hilarious!
Parasta oli symppis villatakki, jonka ilmeisesti jompi kumpi mummoistani on virkannut. Vaalenapunaisilla kuvioilla koristellun valkoisen nutun niskassa on lenksu, johon äitini oli tussilla kirjoittanut nimeni.
Koska meitä on perheessä ollut kaksi tyttölasta, ovat vaatteet hieman ällöttävän vaaleanpunaisia, mutta menköön nyt tämän kerran jos tytärtä pukkaa meillekin. Onneksi äitini on lukuisista muun perheemme paheksumisista ja hilloamisvihjailuista huolimatta säilönyt vanhoja lastenvaatteita sinnikkäästi vintillään.
Retrodiggari kiittää, sillä 2010 -luvun Tutta häviää kasari Turtlesille!
19 vko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti