En usko todennäköisyyksiin. Olenhan ihmistieteilijä ja koulutukseltani epäilijä, kyseenalaistaja ja pohtija. Todennäköisyyksistä puhuttaessa tekee mieli aina kommentoida väliin, että kuka unohti valinnan vapauden ja sattuman osuuden laskutoimituksesta? Insinööritieteissä matematiikalla on kuitenkin oma vissi paikkansa ja graafinen taskulaskin on alan ihmisten raamattu, Maolia unohtamatta. Itselleni nämä ovat hepreaa ja numerot liian yksinkertaisia tulkittaviksi.
Päädyin kuitenkin ystäväperheen luona vierailtuamme pohtimaan, kuinka hassua onkaan, että lähipiiriimme on syntynyt vain helppoja lapsia. Tiedäthän niitä, jotka nukkuvat nelikuisina 10 tuntia putkeen, hymyilevät eivätkä vierasta, syövät tyytyväisenä sekä pullosta että luomuna, eivät huuda ja itke, koliikista puhumattakaan. Jos muuta kokemusta ei olisi, voisin näiden perusteella tulkita vauva-ajan olevan yhtä ruusunnuppua, helppoa kuin hampaiden harjaus.
Ystäväperheen lasta seuratessa tuli mieleen, että minäkin haluan tuollaisen helpon lapsen, miten sellainen tehdään? Oman rauhallisuuden ja ympäristötekijöiden lisäksi siihen vaikuttavat varmasti geenit ja vauvan oma persoona. Mikä siis on todennäköisyys, että saisimme helpon jälkeläisen?
Turvauduin ensikertaa elämässäni matematiikkaan. Oletetaan näin, että vauvat ovat joko helppoja tai ei helppoja. Ystäväpiiriimme kuuluu jo kolme lasta, jotka kaikki ovat olleet helppoja (kateus!). Meille tuleva on siis neljäs. Todennäköisyys sille, että meille tuleva lapsi on helppo todennettakoon näin:
0.5*0.5*0.5*0.5 = 0.06
Lyhyt matematiikkani on lyhyttäkin lyhyempi ja todennäköisyyslaksentaosuus siitä säälittävääkin säälittävämpi osa, joten lainasin äskeiseen Isännän taskulaskinta ja matemaattisteoreettista aivolohkoa (jota en siis itse omista). Todennäköisyys sille, että meille tulee helppo lapsi on ymmärtääkseni ja numeroita tulkitakseni vain pikkiriikkiset 6 prosenttia!!!
Argh! Isäntä lohdutti, että laskenta sisältää olettaman, että kaikki lapset olisivat syntyessään suhteessa 50/50 helppoja tai vaikeita ja että muita välimuotoja välillä helppo-vaikea ei olisi olemassakaan, mutta silti. Vain KUUSI prosenttia!
Toisaalta, olinkin jo aavistellut, että superhelpon alkuraskauden takana piilee, tai ainakin tilastollisesti ajateltuna on pakko piillä, jokin koira haudattuna. Tällä kertaa se olkoon sitten ihan tanskandogin kokoinen otus. Olen laskutoimituksen jälkeen aivan vakuuttunut, että meidän lapsella on vähintään koliikki, uniongelmia, syöttöpulmia tai jotakin muuta vastaavaa. Meitä tullaan rienaamaan valvottamisella, itkulla, huudolla, ihottumilla, kasvatusoppailla ja sairaalakäynneillä vähintään ensimmäiset puoli vuotta.
Matematiikka on julmaa!
vko 17
Haha! :D
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa, minulla oli ensimmäinen raskaus superhelppo, en oksentanut tai voinut kovin pahoin. Suurin vaiva oli turvonneet nilkat sekä 11 päivän yliaikaisuus... Vauva oli jo kohdussa niin rauhallinen, että tönimälläkin sain sen vaan vähän venyttelemään. No, se vauva on nyt 2-vuotias ja edelleen samanlainen rauhallinen, kärsivällinen ja tarkkaavainen poika kuin jo kohdussa. Ei ole ollut koliikkia tai syömisongelmia, kaksi kertaa ollut kuumeessa (näistä ensimmäinen oli 5 kk rokotereaktio, toinen pari viikkoa sitten ja kesti kaksi päivää), ei ikinä mitään tulehduksia tai allergioita tai mitään.
Tämä toinen raskaus on ollut vieläkin helpompi, treenaan esim. 4 x viikossa eikä tunnu missään (rv 28 nyt). Ei turvotusta, ei vaivoja. Vauva liikkuu enemmän kuin esikoinen, joten oletan että hän on vähän vilkkaampi tapaus, mutta en suostu tälläkään kertaa uskomaan, että saisimme ns. ei-helpon lapsen. En suostu.
Oma rauhallisuus vie jo tosi pitkälle. :)
Kiitos rohkaisusta, tämä antaa hieman toivoa!
VastaaPoistaEhdin jo vaipua epätoivoon...
Toisaalta eräässä tuttavaperheessä helpo lapsi on nyt kääntynyt suht hankalaksi eli näinkin voi käydä.
Täytyy kuitenkin joogata varmuudeksi enemmän, että rauhallisuus säilyy =)