Rehevöityminen

Luulin että vain järvet ja lammikot rehevöityvät, mutta ehei, niin minäkin. Olen viimeaikoina paisunut laajalti ja tasapuolisesti joka paikasta. Kaikkialta.

Etuvarustus esiemrkiksi miltei säikäyttää minut päivittäin paitaa vaihtaessa ja peilin ohi en enää voi kävellä normaalisti. Nyt jokainen peili ja vähänkin kiiltävämpi pinta vetää katseeni puoleensa. En vain voi olla hämmästelemättä mahanikin seudulle ilmestynyttä lisärakennusta.

Olemukseni näyttää siltä, että olisin ollut vähän rankemmin juhlimassa. Mahan seutuni on kuin todella kostean ja pitkän kesäloman jäljiltä. Epämääräisen muhkurainen, höllyvä ja laajentunut. Näistä sana epämääräinen on ehkä osuvin.

Olen sananmukaisesti rehevöitynyt ja turskahtelen odottamattomista paikoista ylitse. En enää pystyhallitsemaan tätä laajentumista, joten lopetin vatsalihasteni (jos niitä  nyt alkujaan oli) etsimisen.

Uusi kuontaloni aiheuttaa päänvaivaa. Pitää oikein pinnistellä, etten alkaisi säännöstelemään mitä suuhuni laitan. Töissäkin on ollut pakko kertoa pika vauhtia kaikille, että ylimääräiset kilot ovat jonkun muun syy kuin minun. En ole tiukalla massakuurilla, vaan kasvatan elämää sisälläni. Reaktiot ovat edelleen kohteliaan yllättyneitä. "Oi en ole huomannutkaan" tai "Eihän sitä vielä edes näy". Bullshit, olkaa nyt edes rehellisiä. Eräs työtoverini tosin kehtasi tunnustaa, että ehkä hän on jotain huomannut ja pohtinut pienessä päässään syyksi minun vain pikkaisen lihonneen kevään aikana. No, itsehän pyysin sitä rehellisyyttä.

Juuri tältä siis tällä hetkellä näytän. Muutaman lisäkilon napanneelta mimmiltä, jolle taitaa maistua jäätelö kuntoilun sijaan. Jumppatunnillakin koin häveliäisyyttä mahani pullottamisesta. Sali oli täynnä tiukkoja naikkosia pinkkeine ja piukkoine trikoineen sekä minä ja turskahtelevat muotoni. Ähisin nurkan jalkaprässissä naama punaisena ylileveässä ja kaiken mukapeittävässä jumppapaidassani, kun maha ja sen uudet osiot yksinkertaisesti olivat tiellä. Sweet.

Tämän kropan kanssa totuttelemiseen menee vielä aikaa, enkä jotenkin jaksa uskoa, että rehevöitymistä saadaan edes ensi syksynkään jälkeen Itämerta nopeammin kuriin!