Illanistujaiset ystävien kanssa ovat hauskoja enkä niistä ole luopunutkaan, sillä oloni on ollut vallan mainio. Jaksan jopa pinnistämällä kukkua kahteen asti ilman, että unikuola ilmestyy suupieleeni ja Isäntä joutuu raahaamaan minut häpeissään autolle.
Myönnettäköön, että väsymys kuitenkin puskee nurkan takaa aiempaa useammin. Kerran koetin jopa doupata ottamalla kupillisen kahvia puolen yön aikaan, kuten yleensä on ollut tapana, jotta jaksaisin valvoa hieman pidempään. Tästä seurauksena sain yli vuorokauden kestävät sydämentykytykset ja päätin, että jos väsyttää täytyy sille antaa periksi ennen pitkää. Enää en jaksa samalla tahdilla kuten ennen.
Olenkin huomannut, että urvahtelen aiempaa useammin. Tällä tarkoitan loputonta mukaansa nielevää väsymystä, joka iskee yhtäkkiä. Yleensä tämä tapahtuu iltaisin, jolloin yllätän itseni kömpimästä sänkyyn ennen Salattuja Elä(i)miä. Toinen urvahtamisen esiintymisalue on työpaikkani, tarkemmin sanottuna työpisteeni ja -pöytäni, jossa nuokun tuon tuostakin. En vain käsitä, miten yhdenkään järkevän ajatuksen kasassa pitäminen onnistuu raskaana olevalta muutamaa minuuttia pidempään. En millään jaksa keskittyä raportin suunnitteluun tai katsauksen tekoon, vaan mieli vaeltaa milloin missäkin muka tärkeämmässä (Millainen tapetti sopii lasten huoneeseen? Olikohan tuo vauvan liikehdintä vai vatsanpuruja? Oliko Ikean pinnasänky parempi sittenkään kuin Brion?)
Olenkin kehittänyt taktiikan, jossa sovelsin Isännän intissä oppimaa kikkaa: jos tiukan paikan tullen nukuttaa, mutta nukahtaa ei saa, istuudu tuolille ja ota avainnnippu käteen. Kun sitten nukahdat avaimet tippuvat lattialle ja toimivat herätyskellona (Isäntä ohjasi palveluksessaan jotakin laivaston isoa laivaa, omg!!).
Töissä hyödynnän tätä samaa metodia, sillä en halua samassa huoneessa istuvan kolleegani häiriintyvän kuorsauksestani (puhumattakaan unissa puhumisestani) liikoja. Istua rötkötän mukavasti työtuolillani kirja kädessä, joka pudotessaan kolahtaa äänekkäästi. Toimii! Näin saa myös muutaman sekunnin ajan katkounta ennen kuin vaivun syvän unen kerroksiin pidemmäksi aikaa.
Toisaalta, menetelmä on ilmeisen koukuttava, sillä huomasin yhtenä päivänä torkuttaneeni itseäni menetelmän avulla yli puoli tuntia...
Mutta minkäs teet kun kahviakaan et voi juoda!
vko 19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti