Unet

Olen mielestänivälttynyt hormonimyrskyiltä suhteellisen hyvin. Pääni on ollut miltei suurimman osan ajasta tyyni kuin järven pinta. Myönnän, että hormonihyrrät ovat kuitenkin olemassa, mutta ne ovat vain piiloutuneet.

Olen nimittäin huomannut, että uneni ovat lähteneet lapasesta viimeaikoina. Tämä kummallisuus alkoi noin viikolla 12 ja jatkuu, sekä tuntuu jopa pahenevat entisestään. Olen aina ollut vilkkaiden unien näkijä ja kuulemma kova unissa puhuja pienenä. Muistan aina seuraavana päivänä edellisyön unet ja jos olen herännyt kesken unen, voin helposti jatkaa samasta kohtaa halutessani.

Unet ovat aina olleet enemmän tai vähemmän arkeen liittyviä, ei mitään ihmeellisiä, mutta niin sanotusti ajan vietettä öiseen aikana. Nyt unet ovat kuitenkin rikastuneet niin volyymiltään kuin sisällöltäänkin. Näen mielettömän paljon erilaisia unia yön aikana. Kaikki ovat lisäksi hyvin tunnepitoisia, mikä on minulle uutta. Joskus pienenä olen saattanut tällaisia unia nähdä, mutta en enää aikuisiällä. Nyt tämänkaltaiset unet ovat palanneet. Jos näen surullisen unen, herään itkien, jos pelottavan, herään kauhuissani.

Lisäksi uneni aiheet ovat muuttuneet oudoiksi. Näen unta kaikista työkavereistani mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Näen mielettömän paljon unta Isännästä, mikä on hieman epätavallista minulle, sillä mielestäni jos ensin on katselen häntä päivät pitkät valveilla ollessani, ilmestyy Isäntä nyt myös mieleeni yöaikaan.

Unista oudoimmat ovat liittyneet etäisesti raskauteen. Muutama yö takaperin näin unta pizzabaarista, jossa nälkäisenä (ylläriylläri) tilasin pizzaa. Ruokapaikka oli kuitenkin jotenkin oudosti englanninkielinen ja kinkkuananaspizzan tilaaminen epäonnistui kuvitteellisen kielimuurin takia. Pöytääni tuotiin vain yksi pizzaslice ja meetwursti-pekoni-juusto-kerma -keitto (olen ollut yöllä selkeästi nälkäinen). Keitto oli niin täynnä mustapippureita, että jouduin ronkkimaan sitä, etten olisi syönyt pelkkää pippuria. Pelkäsin nimittäin, että saan vuosisadan närästyksen pelkän pippurin jyystämisestä.

Toinen uni puolestaan tapahtui Helsingin keskustassa, jossa kuskasin vieraakseni saapunutta Carrie Bradshawta, eli sinkkuelämää -sarjan yhtä hahmoa. Esittelin Carrielle Kiasman, Töölöönlahden ja humanistien opiskelijabileet, joihin menimme viettämään loppuillan. Ongelmani oli koko unen ajan, että Carrie tarjosi askikaupalla tupakkaa. Otin aluksi muutaman, mutta sitten rupesin laksemaan, montako tupakkaa päivässä tekee mahassa olevalle vauvalle pahaa. Loppuuni oli painostavaa, jossa yritin keksiä mahdollisimman monta hyvää tekosyytä olla polttamatta ja kuitenkin loukkaamatta vierastani.

Kaiken kukkuraksi olen alkanut puhumaan unissani. Isäntä nauraa, kun tiuskin häneltä kymmenen jälkeen illalla täysin taju kankaalla  missä ovat aurinkolasini tai muuta yhtä järkevää.  Onneksi sentään en paljasta mitään vakavampia valtionsalaisuuksia...