Turtumisia

Jäin kiinni tänään töissä ruokapöytäkeskustelussa siitä, että kutsuin tulevaa lastamme kersaksi. Työtoverini nauroivat piittaamattomalle tokaisulleni, että katsotaan nyt sitten mihin kersani työnnän ensi vuonna, tarhaan vai jäänk itse kotiin sitä hoitamaan.

Kersa -nimitys paljastaa tämänhetkisen mielentilani: alan hieman jo kyllästymään tähän olotilaan. Purin asiaa hieman auki ja totesin, että olen raskauteni kanssa jonkinlaisessa välitilassa, joka aiheuttaa minulle turtumisen tunteita. Tilani on kutakuinkin paikallaan seisova, kuin Espoon mätäjoki.

Raskaus on siinä vaiheessa, että se ei näy eikä tunnu juurikaan vielä miltään eikä ulkopuolisia muistuttajiakaan, kuten neuvolaa, ole näköpiirissä. Edellisestä neuvolasta on jo pitkä aika ja seuraava ultrakin on vasta kolmen viikon päästä eli viikot kuluvat paikallaan polkien. Raskaudesta muistuttaa enää lähinnä se, että en saa edelleenkään juoda viiniä tai syödä sushia.

Ympärilläni olevat ihmiset myös hokevat jatkuvasti, että ole nyt onnellinen kun mitään vaivoja ei ole olemassa. Niin olenkin, mutta tämä alkaa käydä jo tylsäksi. Missä raskausajan draama ja vaivat, ähinä ja peräpukamat!?

Enää en ole edes huolissani, onko mahassani joku, se on jo tullut selväksi dopplerin myötä. Jopa sydänäänet ovat alkaneet kuulostamaan pelottavan arkisilta eikä raskaudesta kertomisestakaan saa enää kiksejä.

Raskauteeni ärsyyntyneenä ostin ah niin ihanan Snellmanin maksapasteijapötkön kaupasta. Yhdeksän kuukautta on pitkä aika käyttäytyä kiltisti ja sääntöjen mukaisesti! Totesin käyttäytymiseni muistuttavan muinaista kapinoivaa teiniminääni, en saisi, mutta uhmaan silti! Raskaus on uusi vanhempani, joka määrää ärsyttävästi tekemisiäni ja olemisiani.

Kiukutteluni on johtanut siihen, että olen kehittänyt pienen antipatian vauva-asioita ja -tavaroita kohden. En jaksa miettiä kuinka ihkuvärisen pinnasängyn haluan, mitkä ikhukätevät rattaat ostaisin tai minkälaisen ikuhellokittyteemaisen syöttötuolin hankin. Ei kiinnosta eikä innosta. Tätä voisi kaiketi kutsua antipesänrakennusvietiksi?

Otan kuitenkin härkää sarvista ja aion tehdä vauvan tuloon kevääseen liittyvää liikehdintää tulevana viikonloppuna, mutta ilman vauva-ajatustakaan. Aion siivota asuntomme kolmannen huoneen sillä verukkeella, että huone on toiminut varasto/pyykinkuivatushuoneena kaksi vuotta ja vaatii puhdistusta. Aion ostaa maalia ja maalata kyseisen huoneen seinän, mutta vain siksi, että pidän remonttihommista. Aion myös leikata tapetista kuvion kiinnitettäväksi kyseisen huoneen seinälle, mutta edelleen vain siksi, että pidän askartelusta.

Olkoon tämä viikonloppu kapinointia raskauttani kohtaan. Se ilmentyköön antipesänrakennuksena, jolla kuitenkin on piilotarkoitus, MUTTA jota ei missään nimessä sanota ääneen!

                                               Kas tässä tulos:

18 vko