maanantai 17. marraskuuta 2014
Ylisukupolvista kierrätystä
Meillä tavara kiertää aika kiitettävästi. Tämä ajatusmalli on peruja äidiltäni, joka on asiassa suht vanoutut.
Äidilläni on hyvin vihreät arvot. Työkseen hän ratkoo kestävän kehityksen kiemuroita ja vapaa-ajalla hamstraa antiikkia. Mikään sympaattinen vanha ja vielä käyttökelpoinen esine ei saa jäädä vaille käyttötarkoitusta. Olemassa olevilla esineillä on jokaisella oma tärkeä arvonsa ja asioita on kulutettu meidän perheessä kunnialla aina loppuun.
Olen jokseenkin jo pienenä tottunut lajittelemaan vähintään biot, maitotölkit ja lasit sekä metallit äitini johdolla. Kierrätys on jotenkin iskostunut minuun pintaa syvemmälle. Tunnen aina pistoksen, jos viskaan biojätettä roskakoriin. Erityisen ison pistos syntyy metallijätteen väärästä lajittelusta.
On siis aika tavallista, että sukellan sekajäteroskaämpäriimme huomattuani siellä jotain sinne kuulumatonta. Isännän suureksi ihmetykseksi.
Jotenkin koen jopa huonoa omaatuntoa, jos kuljen ulos ruostumaan jätetyn tölkin ohi. Sitä en kuitenkaan nappaa mukaan, ellei mukanani kulje jo valmiiksi kauppaan matkalla oleva pullokori.
Tulevaisuudessa olen todennäköisesti yksi niistä hulluista mummoista, jotka keräävät käsin puistojen reunoilta roskia mutisten nuorison hapatusta. Mutta en mahda tälle mitään. Ei jotain, millä on käyttöarvoa, voi noin vain heittää pois!
Näen luonnollisesti paljon aikaa ja vaivaa keräyspisteiden löytämiseen. Meidän lähellä ei ole kierrätyspisteitä ja sinne täytyy aina lähteä erikseen. Etäisyys ei minulle saa olla tekosyy.
Jaan kierrätysaddiktioni mielellään eteenpäin jälkikasvulle. Meillä Esikoinen kulkee mukana näille metalli- ja lasipakkausten kierrätysretkille. Hän saa itse lajitella lasit värittömiin ja minä sillä aikaa tölkin omiin pömpeleihinsä. Olen myös kertonut hänelle miksi kierrätän ja miksi se on tärkeää asia, joka koskee ihan joka iikkaa täällä pallolla.
Jos emme kierrätä, hukumme omaan roskaamme.
Esikoinen tietää jo mitkä roskat lajitellaan kotona mihinkin sankoon. Ja toivottavasti hän pian huomauttaa minulle energiajaeastiamme puuttumisesta. Jälkikasvu olkoon edellistäkin viisaampi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti