Sataa sataa ropisee, sisälle!

Meillä ei ole juuri nyt  vessassa kattoa. Yllärinä viime viikon vessan kaakeileita pitkin valunut kummallinen vesitippa paljasti paritalon katon olevan mätä. Tai ainakin vakavan korjaustarpeen edessä.

Nyt huudetaan jippii.

Vessa, jonka yläpuolella vesivahinko on, on tietenkin se kylpyhuone. Se missä on suihkut, pesukone ja koko kotitalouden pyyykkihuollon ydin.

Siksi purskautin aamukahvit remonttireiskan päälle, kun kuulin sivulauseessa vahingon tarkoittavan käytännössä kuukauden kattoremonttia, kylpyhuoneen laatoitusten räjäyttämistä ja vessan sulkua täksi ajaksi.

Tämä perhe lähtee siis evakkoon ja äkkiä. Ainoa paikka mihin päästään on anoppila.

Nyt huudetaan kovempaa jippii!

Mahdollisesti kuukausi evakossa anopin luona. Se on pitkä ja kivinen taival. Joo, lastenhoitoapu on lähellä. Aivoon alkaa kuitenkin ottamaan pahasti siinä vaiheessa, kun todetaan sen piiriin kuuluvan itse Isännänkin.

Antakee voimia nyt tähän.

Saan taas taistella vaimon  vs. anoppi battleja mm. siitä, kumpi pesee Isännän kalsarit ja sitä rataa.



No, lähdetään nyt siitä, että onneksi on katto pään päällä. Ei sovi kitistä. (Paitsi nurista saa vähän, irti mieheni boksereista, et varmana viikkaa niitä!!!!!!)