lauantai 15. marraskuuta 2014

Vanhempain vahvistusta

"Jos parisuhde voi hyvin, niin perhe ja lapsetkin voi."

Toisin sanoen älä ikinä elä parisuhdettasi vain lasten kautta.

Tämän ohjeen sain enoltani ensimmäisen muksumme synnyttyä. Silloin tuhisin, että joo joo tää on ihan helppoa, eikö?

Parisuhde on kuitenkin muksujen kanssa koetuksella. Mistään äkkiriiseistä ei ole kyse, vaan pitkästä haastavasta ajasta, jossa karikoita ovat vähäinen yhteinen aika, univelat, oman identiteetin kriisiytyminen vanhemmuuden myötä ja vaikka ja mitä hauskaa. 

Erityisesti toisen muksun jälkeen mutkia on tullut matkaan. Yllättäviäkin mutkia. Perheen pyörityksen keskellä aika vain tuntuu olevan totaalisesti kortilla parisuhteen näkökulmasta.

Ennen ajattelin että huonosta suhteesta kertovat jatkuvat riidat ja ovien paiskonta. Nyt tiedän, että myös hiljaisuus om vaaran merkki.

Edellä mainitut vaaran paikat ovat aina olleet tiedossani. Olen kuitenkin päästänyt otteeni lipsumaam vaarallisesti käsistä. Kontrolli on miltei kadoksissa. Arki vyöryy päälle sellaisella kohinalla, ettei puoliskonsa ääntä enää kuule kuohun keskellä.

Mikään ei meillä nyt ole akuutisti huonosti, mutta kaikki jotenkin on seisahtunutta. Itse elän arkea voimakkaasti lasten kautta. Ne täyttävät päiväni eikä muita meinaa mahtua mukaan.

Isäntä taas elää töitä, harrastuksia ja lapsiaan. Siinäkin on tekemistä.

Sitten pitäisi vielä elää itselleen. Parisuhde tuleekin vasta kolmantena, tai neljäntenä.

Ja kas näin on enoni viisaudet ja varoitukset unohdettu kertaheitolla. Miten tässä nyt näin pääsi käymään?

Apua!

Siispä pidimme palaverin, lähdimme torvet toitottaen vihollista kohti ja sotaan puolustamaan parisuhdettamme. Huolehdimme haavoittuneista, rynnimme kohti valoisampia tienoita.

Teemme toisillemme illallista, hieromme hartioita, nyhjäämme sohvalla vieretysten, pussailemme, halaamme. Ja osallistumme parisuhdekurssille.

Viimeisin on Kataja ry:n Yhdessä vanhempana päivä. Siellä ei setvitä mitään kriisejä, vaan pikemminnkin tunnistetaan perheen jo olemassa olevia voimavaroja.

Ja niitä meillä on, unohdimme vain sen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti